”Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus
herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin
uudessa elämässä vaeltaman.” (Room.6).
On isänpäivä. Mieleeni herää monenlaisia ajatuksia ja
muistoja menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä. Niistä voisi kirjoittaa
useamman tuhatta sivua tekstiä, mutta koen parhaaksi keskittyä asioihin, jotka
koskevat meitä kaikkia. Itse asiassa olen aikanaan sijoittanut suuren määrän
elämääni, melkoisesti muunneltuna, Keski-Euroopassa asuvan Johanneksen
persoonaan. Niin, elämäni on ollut todella erikoislaatuinen monessa suhteessa
ja sisältänyt suuren määrän asioita, jotka ovat saaneet aikaan melkoisen määrän
turbulenssia ja myrskyisiä aaltoja!
Ns. hyvät asiat eivät herätä mielessäni niinkään suuria
tunnekuohuja, kuin kaikki vastatuulet ja suoranaiset hengelliset tsunamit. Kaikessa
nöyryydessä katson oikeudekseni ajatella, että kyllä Herrallani on täytynyt
olla jotakin sellaista sijoitettuna elämääni ja persoonaani, mikä vihamielissä
piireissä ja henkivalloissa on katsottu niin laajojen hyökkäysten perusteeksi! Veljeni,
sisareni, olkoon tämä lohdutukseksi sinullekin, jos koet omaksesi ajatuksen:
”Rakkaani, älkää
oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin
teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette
osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa
ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen
nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää
teidän päällänne.” (1.Piet.4).
Mikä on kaikessa villakoiran ydin? Me emme ole vain
omaksuneet jonkinlaista osa-aluetta elämäämme, ikään kuin pienenä, itsenäisenä
vatikaanina Rooman keskelle, vaan Paavali tuo muutamalla sanalla esiin Jumalan
kokonaissuunnitelman!
”…samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
Tämän todellinen käsittäminen ja hengellisesti
ymmärtäminen taitaa useimmille olla elämänlaajuinen ja – pituinen projekti! Ei todellakaan
ole tarkoitus perustaa olemukseemme jonkinlainen rajattu ja itsenäinen
kirkkovaltio, joka huolehtii persoonamme hengellisistä tarpeista rajatuilla
alueilla ja aikoina, rajatussa määrin. Näin kuitenkin tapahtuu useimpien
ihmisten elämässä siinä määrin, että se on tullut tavallaan maailmanuskonnoksi!
Harvoja tuntuu häiritsevän se, että todellisuudessa valta
ei olekaan tällä ”kirkkovaltiolla” meissä, vaan omalla persoonallamme, jonka
käytännössä olemme jakaneet useampaan kuvitteelliseen persoonaan. Siten mitä
erilaisimmat äänet ja ajatukset käyvät omaa kamppailuaan olemuksessamme,
kiistellen uskonnollisuudesta! Näistä muutamista lauseista selviää
ajattelevalle ihmiselle se, ettei Jumalalla välttämättä tarvitse olla mitään
tekemistä uskonnollisuutemme kanssa!
”Sillä Jumalan
sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja
tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on
sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole Hänelle
näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua Hänen silmäinsä
edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).
Jumalan Sanan vaikutus siis ulottuu koko olemukseemme,
sieluun, henkeen ja ruumiiseen, kehoon! Meiltä ei selvästikään odoteta mitään
osa-aikaista tai rajattua hengellisyyttä, vaan kokonaisvaltaista Uutta Elämää,
joka ei selvästikään ole peräisin tästä maailmasta tai sen voimista! Tämä Elämä
ei myöskään perustu inhimillisiin arvioihin ja näkemyksiin, hyväksymistodistuksiin,
vaan kaiken inhimillisen ajattelun ylittävään Läpivalaisuun, jolle mikään luotu
ei ole näkymätöntä. Me emme siis ole tilivelvollisia kenellekään ihmiselle tai
uskonnolliselle vallalle, vaan Hänelle, joka on sydämen ja ajatusten ja
aivoitusten Tuomitsija!
Kiitos esirukouksistanne!
Yleinen olotilani on kohentunut melkoisesti, mutta kiusallisin vaivani, joka
estää matkustelun melko täydellisesti, tuottaa suurta mielipahaa ja osittaista masennustakin.
Jos siis jaksatte, rukoilkaa puolestani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti