Kätkeytymistä ja kätkemistä 2

”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

Tänään kysymme todella vakavan kysymyksen:

Piilotammeko ja kätkemmekö me ihmisinä Jumalan lähimmäisiltämme? Kirjoittajalle itselleenkin avautuu aivan uusia näkymiä tältä alueelta!

”Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.' Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.” (Matt.25).

Pidemmittä selityksittä on meille selvää, ettei ole kysymys taloudellisista, finanssialan asioista, vaan jumalallisen tiedon kantamisesta inhimillisissä olennoissa, astioissa. Herramme on uskonut omaisuutensa, tiedon Itsestänsä, omiensa eteenpäin vietäväksi. Tulta ei panna vakan alle, vaan näkyvälle paikalle, peittämättömänä! Lainauksemme henkilö siis kieltäytyi ”palamasta” ja ei tyytynyt vain jonkinlaiseen peitteeseen, vaan kaivoi tiedon Herrastansa maahan.

Millä tavoin on Herramme omalta osaltaan kätkeytynyt, etenkin tässä ajassa? Kumpi on tehokkaampaa, Hänen kätkeytymisensä omalla tavallaan, vaiko meidän taipumuksemme kaivaa maahan kuoppa ja haudata siihen meille annettu luottamustehtävä? Onko katsottava puolustukseksemme se, että pyrimme käärimään lahjamme ja meille uskotun omaisuuden mitä kauneimpiin ja näyttävimpiin peitteisiin? Mitä vaikuttaa ajan mittaan maan sisässä oleminen mihin tahansa esineeseen tai aineeseen? Miksi haluamme piilottaa jotakin hengellistä asiaa tai ominaisuutta? Rakastammeko piiloleikkejä ja salamyhkäisyyttä? Ratkaiseeko kätkemisvimmamme jotakin jumalallisella rintamalla? Kyllä ja ei!

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room.1).

Jokainen leiviskänsä maahan kaivanut on osallisena maailman suurimpaan peite – ja naamiointioperaatioon:

”…ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.”

Tieto Jumalasta on jokaisen ihmisen saavutettavissa ja näkökentässä Hänen luomistyönsä perusteella. Mutta aivan niin kuin Herodes aikanaan tavoitteli tietoa Herramme syntymäpaikasta ja ajasta, tappaaksensa Hänet, samoin maailmallinen henkivalta tekee kaikkensa peittääkseen todellisen Jumalan Olemuksen, kätkien sen ihmissieluilta itse luomiinsa mielikuviin ja uskonnollisuuksiin. Siten ihmiset kaiken jumalallisen tiedon keskellä johdetaan kuoleman tielle, kaikkien aikojen suurimmassa petoksessa!

Veljeni, sisareni, jos olet tavalla tai toisella pyrkinyt peittelemään Jumalalta saamaasi lahjaa, suorita nyt suursiivous ja poista kaikki sitä peittävä vieras aines ja anna sen loistaa tässä synkässä ajassa! Todellisuudessa ei ole kysymys sinusta, vaan Herrasi asiasta, luottamustehtävästä!

"Tässä on Tie, sitä käykää.”