”Sillä minä,
Herra, en muutu…” (Mal.3).
”Sentähden
tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme
vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi
lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen
palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta
pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka
olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan
todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja
jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” (Hebr.2).
Olemme nyt, vielä tässä ajassa, tekemisissä
muuttumattoman Jumalan kanssa! Meidän tulee ymmärtää oikein mitä Saarnaaja
julistaa muuttumattomana ja aina olleena. Hän puhuu maallisista asioista, jotka
ovat aikakausien vaihteluiden muunneltavina. Kuitenkin kaikki Jumalaamme ja
Hänen Sanaansa koskeva on jotakin sellaista, mikä meidän inhimilliselle
mielellemme on käsittämätöntä ja vain uskon kautta ymmärrettävää. Se on jotakin
niin lujasti perustettua ja asetettua, että meidän tulee todella tarkata omia
liikkeitämme tuon liikkumattoman kohdalla! Se ei liiku, me liikumme, ja siksi
tekstistämme jäivät muutamat sanat erikoisella tavalla soimaan mielessäni:
”Sentähden tulee
meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain
kulkeutuisi sen ohitse.”
Jumalallisessa olotilassa keskellämme, aivan lähellämme,
on jotakin kalliotakin lujempaa ja varmempaa, mutta meidän on käsitettävä sen
olemus ja hengellinen tarkoitus! Ei ainoastaan Jumalamme ole muuttumaton,
vaan kaikki Häneen ja Hänen suunnitelmaansa kuuluva, koska se on ajatonta:
”Ylistetty olkoon
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä
taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin
hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät
ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät
lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa
mielisuosion mukaan…” (Ef.1).
Me ihmisinä, inhimillisellä alueella, arvostamme kaikkea
vanhaa ja alkuperäistä, mutta jumalallinen maailma ja järjestys näyttää olevan
pahasti hakusessa!
”Ja jos te
Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin
hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla,
lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen
kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka
tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta
viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten…” (1.Piet.1).
Me olemme omassa itsessämme, omassa olotilassamme,
jatkuvien muutosten ja vaihteluiden alaisia, mutta kuinka toisin onkaan
Herramme suhteen!
”Älkää eksykö,
rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee
ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen
varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme
hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen, rakkaat veljeni.” (Jaak.1).
Meidän tulee siis varoa kulkeutumasta ohitse, eksymästä,
juoksemasta väärien äänien ja asioiden perässä:
”Sentähden, kun
Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen
päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä
kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut
valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet
pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin
sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne
Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt…” (Hebr.6).
Ankkuroitukaamme siis iankaikkiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti