Saarnauttamansa hullutuksen kautta!

Nämä sanat alkoivat toistua mielessäni tänä aamuna.

”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” (1.Kor.1).

Mitä kaikkea ihmiset vaativatkaan ja etsivät ns. hengellisellä alueella! Heidän sisimmässään on jumalakaipuu, mutta pelkkä etsiminen ja olettaminen eivät kuitenkaan riitä jumalallisen mittapuun mukaan. Tähän kohtaan sopii vanha suomalainen sanonta: ”Luulo ei ole tiedon väärti!” Ja oikeastaan pelkkä tietokaan ei auta ketään, jos se ei aikaansaa aitoa ja todellista kosketusta Kristukseen, Jumalan Voimaan ja viisauteen. Kaiken perustana on uusi syntymä Uuteen Elämään!

”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.’ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1.Piet.1).

Ihminen on omalla tavallaan ihmeellinen ja niin salaperäisesti luotu, että moni puoli kehoamme on vieläkin käsittämätön ja tuntematon tieteelle, saati sitten sielumme ja sen rakenne! Ilman hengellistä syntymää olemme todellakin maallisten lakien alaisia: Maasta olemme tulleet, ja maaksi tulemme jälleen, kaikessa ihmeellisyydessämme! Mikä erottaisi meidät kukkasista ja ruohosta ilman Elävää ja Pysyvää Herran Sanaa, joka on meille ilosanomana julistettu, joskin joidenkin mielestä hullutuksena!

Mitä tämä hullutuksena pitäminen on aikaansaanut ihmisten mielissä? Onko heillä tarjottavana jotakin parempaa ja viisaampaa? He ovat filosofoineet ja tekevät sitä edelleenkin inhimillisen järkeilyn ja viisauden pohjalta, luoden aivan oman maailmankuvansa ja järjestelmänsä. Mutta jos niiden taustalla ei ole iankaikkista todellisuutta ja korostamaamme Uutta Elämää, on kaikki vain suurta ja kauhistuttavaa petosta!

”…sillä kuormaksi on tuleva jokaiselle hänen oma sanansa. Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, teidän Jumalanne, sanoja.” (Jer.23).

Olemmeko todella tarpeellisessa määrin panneet merkille sen, että tämä inhimillinen vääntely ja filosofointi ei sittenkään ole kovin omaperäistä, vaan perustuu väärin tulkittuun Jumalan Sanaan, ilman Jumalan Hengen vaikutusta!

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet…” (Joh.6).

Raamattu sanoo selvääkin selvemmin:

”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.” (2.Tess.3).

Usko ei todellakaan ole joka miehen! Herramme tietää sen, mutta tiedämmekö me? Tiedoksi jokaiselle: Herra ei niinkään tullessaan ole löytävä uskoa, vaan aivan erikoisen määrän uskonnollisuutta, joka todellisuudessa kieltää Hänet Jumalan lihaksi tulleena Sanana!

”Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin…” (Apt.7).

Jos näin tehtiin Mooseksen kohdalla, kuinka meidän suhteen voisi olla toisin!