Kiitos siitä mitä meillä on!

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Hebr,13).

Meidän ei tulisi koskaan unohtaa, ettemme ole keitä tahansa. Meidän ei ole tarkoitus mukautua tämän maailmanajan mukaan, sillä meillä on todella suuri kutsumus ja päämäärä! Tuota päämäärää ei saavuteta maallisin välinein ja tarkoitusperin.

Miten kaikki alkoi? Herramme kumartui maan puoleen ja otti käteensä luomaansa ainetta, muovaten siitä ihmisen. Sama yksinkertaisuus ja periaate ovat säilyneet Jumalan suunnitelmissa ja päätelmissä tähän päivään asti, ehkä merkittävimpänä yksityiskohtana ensimmäisen joulun eläinsuoja ja seimi! Todellisuudessa ei mitään kestävää ja ikuista ole Jumalan henkäyksen ulkopuolella! Ihminen ei ole mitään itsessään, ilman häneen asetettua elämää, joka eräänä päivänä vaaditaan takaisin jokaiselta.

Jumalan tie ja suunnitelma on aina perustunut inhimillisestä näkökulmasta katsoen yksinkertaisuuteen. Suuri Jumala kätkettynä yksinkertaisuuteen, joka todellisuudessa peittää jotakin sanoinkuvaamattoman suurta ja ajatonta!

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’…”

Merkittävintä ei ole se, mitä meille tapahtuu ja millaisia päivämme ja yömme ovat. Kohtaamme paljon asioita, jotka eivät meitä miellytä, mutta joiden ohittaminen ja kieltämien koituisi vahingoksemme. Emme turhaan laula, joskin harvemmin: ”Kautta kärsimysten voittoon!” Emme kyllin usein voi korostaa sitä, ettei Herramme anna meille niin kuin maailma antaa! Maailma tarjoaa meille petollista yltäkylläisyyttä ja tyytymättömyyttä vallitseviin olosuhteisiin. Kuinka monta kaunista kylttiä ja tienviittaa osoittaakaan aidan toiselle puolelle, vakuuttaen sen puoleista ruohoa joksikin paljon paremmaksi. Todellisuudessa pitkä ruoho kätkee sisäänsä uskomattoman määrän kakkakikkareita ja inhottavia, matelevia olentoja!

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet kaikkea muuta kuin mieleni mukaisia. Otan ne kuitenkin opastuksena johonkin uuteen ja merkittävämpään. Aivan uskomaton voimattomuus on vallannut koko kehoni ja saanut minut kuulemma näyttämään parikymmentä vuotta vanhemmalta. Kuinka vaikeata onkaan hyväksyä joitakin tämänkaltaisia asioita, mutta tosiasiana säilyy ikuinen Totuus:

”…sillä Hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’…”

Hän tietää ruuansulatusongelmani ja heikotuksen tunteeni, antaen koko olemukseni toivottavasti mahdollisimman monen esirukouksin kannettavaksi. Kiitos siitä!

”Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk.12).