Muuttumaton Jumala 2

”Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.” (Joh.10).

”Sillä minä, Herra, en muutu…” (Mal.3).

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.” (2.Kor,1).

Aivan hiljattain esitti joku ajatuksen, että joidenkin mielestä ihmisellä ei saisi olla ollenkaan mielipahaa. Kuulostaa melko vieraalta ääneltä! Mitä sitten tulisi olla, ainainen mielihyväkö? Elämme selvästikin ajassa, jossa itse asiassa kaikki pyritään vääristelemään sellaisella tavalla, että ihminen olisi aina, jatkuvuudessa, tyytyväinen ja vailla kaikenlaista mielipahaa. Tätä pyritään aikaansaamaan kaikin mahdollisin tavoin, ensisijaisesti kai kieltäytymällä ajattelemasta mitään masentavaa tai kielteistä. Siitä johtuen lukemattomat ihmiset ovat jatkuvassa lääketokkurassa, mikä turruttaa mielen ja johtaa usein todella vakavaan kierteeseen, koska mielipahankin torjuntaan tottuu, vielä suuremmaksi mielipahaksi!

Mitä toteaa tämänpäiväinen lainauksemme Jumalan Sanasta?

”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme…”

Jos ihmisellä ei saa olla minkäänlaista mielipahaa, ahdistusta, niin onko silloin ollenkaan mahdollista kokea aitoa lohdutusta, sen paremmin ihmisten kuin Jumalankaan taholta? Voiko aito jumalanlapsi olla ilman minkäänlaisia ongelmia, nauttien vain jokapäiväisestä ja jatkuvasta onnesta ja ilosta? Kyllä voi, nykyaikaisten näkemysten perusteella, sulkemalla mielensä, silmänsä ja korvansa kaikelta epämieluiselta ja hokemalla mitä erilaisimpia mantroja ja itsesuggestioon johtavia, toistuvia sanayhdistelmiä. Mutta ei tarvita muuta kuin tervettä järkeä tiedostamaan elämän todellisuus, joka kolkuttaa jokaisen ihmisolennon ovella, jos ei jo tänään, niin ainakin huomenna! Kokemuksemme todistaa elämän sisältävän mitä suurimman määrän pettymyksiä ja epäonnistumisia, joista loppujen lopuksi opimme enemmän kuin kaikesta hyvästä ja onnellisuutta tuottavasta! Ristiriitaisen tuntuista, mutta kuitenkin niin jumalallinen kuin inhimillinenkin totuus!

Selittäisikö tämä sen, että ihmiset aina vain laajemmassa mittakaavassa elävät omissa ympyröissään ja huomioivat toisia entistä vähemmän? Jatkuvasti onnistuva ja mielipahattomuudessa elävä keskittyy vain omaan hyvinvointiinsa ja vieraantuu todellisesta elämästä omaksi ja toisten vahingoksi.

”…että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat…”

Millaista puutetta lohdutuksesta aiheuttaakaan uskomus jatkuvaan mielihyvään! Kirjoittaja on todella huono uskovainen kun ajatellaan hänen mielensä heilahteluja. Noin viikon ajan on aivan tavallisuudesta poikkeava sekä henkinen että kehollinen heikkous vallannut päivittäisen elämän! Mutta lohduttaa lukea Paavalin tunnustus:

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

”Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.”