Voiton saavuttamisesta

”…alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1.Tim.6).

Yksi merkittävimmistä häiriötekijöistä hengellisen elämän piirissä, ainakin oman kokemukseni mukaisesti, liittyy varallisuuteen, rahaan. Rahasta on puhuttu siinä määrin paljon, että olen omassa elämässäni aivan kirjaimellisesti kokenut, mitä merkitsevät ainaiset kinastelut ja erilaisten huhujen ja juorujen levittäminen. Tämä ei taida todellakaan olla vain kirjoittajan sisäinen tuska, koska sitä on ilmennyt kautta aikojen siinä määrin, että ajoittain tiedotusvälineetkin ovat levittäneet tietoa hyvinkin laajamittaisista taloudellisista väärinkäytöksistä uskonnollisissa piireissä. On siis osoitettu todeksi, että on olemassa laajojakin piirejä, jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen!

Osallistuin hengelliseen työhön jo kuusikymmenluvulta lähtien, ollen todistaja kaikelle mahdolliselle sellaiselle, minkä ei pitäisi ollenkaan kuulua hengellisiin piireihin. En voi mitään sille tosiasialle, että itsestäni riippumattomista tekijöistä johtuen minut korkeampi voima tutustutti lukemattomiin sellaisiin tekijöihin ja tapahtumiin, joista ei ole edes mahdollista kertoa näin julkisesti. Vakavin seikka näistä oli tutustumiseni hyvin läheisesti ihmissyöntiin ja ihmissyöjien toimintaan täällä Euroopassa, eikä vähiten omassa maassamme, lintukotona pitämässämme Jumalan kukkarossa! Kuinka monia ihmiselämiä tuhottiinkaan, ilman että kukaan olisi todella rohjennut puuttua tähän kauhistuttavaan kannibalismiin! Ja kaikki tämä tapahtui taloudellisen edun saavuttamisen tähden, raviten itseänsä vääristyneen hengellisyyden varjolla! Vähät välitettiin lukuisista varoituksista ja muutoksen vaatimuksista!

”Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.’” (Gal.5).

Itse olen täynnä puremisen jälkiä, haukkausten ja haukkumisten jälkiä ja arpia siinä määrin, että kaikki kertoo ihmeellisestä Jumalan armosta, joka säästi elämäni ja henkeni kaiken verenvuodatuksen keskellä! Mutta kuka ajattelee niitä lukemattomia lähimmäisiämme, jotka kaiken tämän kannibalismin keskellä kokivat täydellisen hävittämisen, uskovaisten leukojen välissä, lukemattomien luulemisten ja uskomusten hampaissa! Minkä kauhistuttavan tapahtumasarjan todistajia olemmekaan olleet, puuttumatta todella syötyjen hätähuutoihin ja tuskiin!

Tulevat mieleeni eräät vierailut ns. uskovaisissa perheissä, joissa meitä ei kutsuttu ruokapöytään, mutta missä talonväki lopetteli syömistään, tyhjentäen lautasensa. Eipä tullut tuolloin mieleenkään, minkä laatuista lihaa heidän lautasellaan oli, mitä heidän hampaansa jauhoivat tyytyväinen ilme kasvoilla! Joku harva vierailija sitten rohkeni, vuosikausia myöhemmin, tuoda julki epäilyksensä ja oikeastaan varman tiedonkin käynneiltä, joilla en esim. itse ollut mukana. Ei ole mahdollista mainita nimiä tai tarkempia tietoja, mutta kuvaavinta on kai eräs todistus: ”Kuulepas Markku, en enää koskaan tahdo mennä kylään siihen kotiin, koska ne ihmiset koko ajan, joka kerta, puhuvat sinusta niin paljon pahaa pöydässä istuessaan!”

Tämä asia taitaa itse selittää itsensä, ilman laajempia selvittelyjä! Olen jo useaan kertaan maininnut haluni saada kerrankin tietää mistä todella on kysymys, miksi minä maistun niin hyvältä ihmisten hampaiden välissä. Kukaan ei ole kertonut minulle sanallakaan selittääkseen mistä on kysymys. Aina tavatessamme olen kohdannut vain hymyileviä kasvoja ja kauniita, kehuviakin sanoja. Ainoa tiedossani oleva rikkomukseni on moninkertaisesti kuulutettu ympäri maata ja maita ilmoittamalla suurella pahennuksella, kuinka kaikki se raha, mikä ei ole tullut heidän tilillensä, on päätynyt Markku Vuoren taskuihin!

No niin, miksi en unohda menneitä ja jatka elämääni kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan? Koska yhä vielä koemme kaiken hengellisen kannibalismin seuraamuksien vaikutukset ajoittain ilmenevissä seikoissa! Vielä on aikaa kerätä heitettyjä kiviä ja tunnustaa valheellisten tietojen levittäminen. Eikö sittenkin paina kaikenlaisissa vaaoissa se seikka, että avioeronikin suurelta osaltaan perustui sen seuraamuksiin, että käytin niin paljon perheen varoja jumalanvaltakunnantyöhön? Aikanaan lähes kaikki laitteet olivat yksityisvaroillamme ostettuja, ja minulle ei maksettu edes palkkaa, koska lähes jokaisen mielestä puolisoni ansaitsi niin hyvin, ettei minulle tullut antaa mitään, pohjattomaan taskuuni! Siksi mitätön eläkkeeni, työtä tekemättömänä!