Herran Ääni!

”Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat! Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

Tänä aamuna mieleeni tulevat muinaiset luvatun maan tutkijat, tiedustelijat, jotka toivat mukanaan tavallaan oikeata tietoa, mutta ilmaisivat kaiken näkemänsä aivan väärällä, epäuskoisella tavalla. Tämän seurauksena kansa joutui epätoivon ja mikä pahinta, epäuskon valtaan. Koen sisimmässäni saman tilanteen vallitsevan aivan nykyaikaisella tavalla omassa keskuudessamme.

Meillä on valtava määrä tietoa hengellisistä asioista, varmaankin enemmän kuin millään aikaisemmalla sukupolvella. Vaikka laittomuus on päässyt valtaan ja rakkaus vähenee ja kylmenee aivan silminnähden, ei ajassamme ole puutetta julistuksesta, tulevan ilmoittamisesta. Olemme ns. suihkupiireissä, joissa ihannoidaan erikoisia asioita, valtavia ihmisjoukkoja, suurten julistajien siirtyessä paikasta toiseen omilla suihkukoneillaan. Mutta onko kaikesta seurauksena enemmän jumalallista, hengellistä kasvua, vai ovatko ihmiset saaneet aivan väärän kuvan Jumalasta ja Hänen todellisesta olemuksestaan, tahdostaan ja suunnitelmastaan?

Mitä luimme aivan hiljattain?

”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” (5.Moos.30).

Voimmeko tänään todistaa siitä, kuinka kansan eteen todella asetetaan elämä ja kuolema, siunaus ja kirous?

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni…”

Me kuulemme kyllä luettavan mitä vaihtelevimpia kohtia Raamatusta, mutta kuuleeko kansa Herran äänen kaikessa luetussa, vai viekö kaiken huomion saarnaajan näyttävä ulkoasu ja vakuuttavaksi tarkoitettu liikehdintä puhujanlavalla? Ripustautuvatko kuulijat saarnaajaan vai tapahtuuko todella sananjulistuksen päämäärä?:

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi…”

Kuka tahansa voi ääneen lukea Raamattua ja lainata valitsemiaan kohtia, mutta on kysymys jostakin todella paljon enemmästä ja suuremmasta!

”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10).

Olemme jo puhuneet aikanaan siitä, kuinka kuka tahansa voi mennä lammaslauman luokse ja huudella sille aivan samoja sanoja ja lauseita kuin paimen. Mutta lampaat eivät ole kuulevinaankaan, koska tuntevat oman Paimenensa äänen ja pelkäävät kaikkia vieraita ääniä! Siksi tässäkin ajassa on elintärkeätä:

”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’”