Arka tunto Sanan edessä!

”Näin sanoo Herra: Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” (Jes.66).

Mitä tahtoo Herra sanoa meille tänä päivänä? Mistä tulisi kirjoittaa, mitä tuoda esiin Hänen Sanansa rajattomasta rikkaudesta? Blogimme lukijoista yli puolet on ympäri maailmaa. Blogissamme on jo yli tuhatkaksisataa tekstiä, ja joidenkin sisimmässä on herännyt vakava kysymys: ”Jos tämä kaikki on totta, miksi ei jo ole tapahtunut jotakin erikoista? Miksi ei selvä muutos ole nähtävissä jumalanlasten keskuudessa?”

Jos kaikki odotettu olisi kiinni kirjoittajasta, toisi se kestämättömän vastuun hänen yllensä ja kirjoittaminen loppuisi lyhyeen. Mitä me todella, täydellisessä vilpittömyydessä odotamme? Kaikki henkilökohtainen muutos ja aito Herran läsnäolon kokeminen on niin yksityisluontoinen asia, että se jossakin määrin tuo aivan todellisen arkuuden sisimpäämme, arkuuden Jumalan Sanan ja Tahdon edessä! Se selvästikin pakottaa meidät tunnustamaan, että jossakin mielessä haluaisimme pitää lähimmäistämme jonkinlaisena koekaniinina, etenkin kun on kysymys parannuksenteosta ja vaaditun muutoksen tapahtumisesta! Kun sitten näkisimme jotakin, muuttuisimme itsekin!

”Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani? Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra.”

Mikä on se paikka, jossa Herra haluaa ilmestyä ja näyttää jotakin todellisesta Olemuksestansa? Mitä tulisi meidän odottaa ja mitä nähdä hengellisen elämän alueelta? Tuleeko ensimmäisenä asiana mieleemme suurimmat ja vaikuttavimmat kirkkorakennelmat lasiseinämineen ja muisto Salomon rakennuttamasta temppelistä? Käsitämmekö kuinka katoavaista kaikki tämä on Jumalan silmissä? Sitä sen tulisi olla meillekin, joille on suotu etuoikeus lukea Sanasta:

”…tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus. Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa…” (1.Tim.3).

Tämä ilmestys lihassa ei ole rajattu Herramme maan päällä olemisen aikaan, vaan se jatkuu iankaikkisuuteen niissä, jotka on katsottu arvollisiksi siihen, ei omasta ansiostaan, vaan Herramme ristinkuoleman ja uhrin johdosta!

Miten Hänen Elämänsä lihassa jatkuu tässäkin hetkessä, meidän elämässämme ajassa?

”…jos ’olette maistaneet, että Herra on hyvä.’ Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1.Piet.2).

”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Jos nämä sanankohdat eivät saata meitä todella pyhään arkuuteen esiin tuomansa totuuden johdosta, voimme lähteä siitä että jokin kohdallamme on pahasti vialla! Saako tällaista sanoa, tuoda julki uskovaisille ihmisille? Onko suurempaa vaaraa kadottaa kuulijakunta kuin puhua uskovaisille ihmisille parannuksen teon tarpeellisuudesta?

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2).

Kaikki tämä tuo lohtua niille, jotka todella ovat aralla tunnolla Herran, ei ihmisten ja heidän näkemystensä edessä! He ovat päässeet käsittämään myös, mitä merkitsee:

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” (1.Piet.4).

”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.”