”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak.1).
Mitä kaikkea sisältääkään ajatus Sanan tekijänä
olemisesta! Ihmiskunta kokonaisuudessaan on kautta aikojen taistellut omien
näkemystensä ja viisautensa puolesta, noudattaen omaa viisauttaan ja maallisia
kykyjään. Koko maailmanhistorian lävitse kantava, Jumalan valmistama pelastus
perustuu omien näkemysten ja langenneen olemuksen saastaisuuden ja pahuuden
hylkäämiseen, pois panemiseen.
Vain Jumalan aito Sana sisältää uuden Elämän ja
pysyvyyden. Kun ihminen ei katso voivansa hyväksyä tätä, pyrkii hän kaikin
voimin luomaan oman tiensä kaipaamansa tavoittamiseen, ja ryhtyy
automaattisesti vastustamaan kaikkea Jumalasta lähtöisin olevaa. Rauhoittaakseen
levotonta mieltään, on hänellä vain yksi mahdollisuus: hänen on löydettävä
mielestään paremmat ratkaisut kaikkiin eteen tuleviin ongelmiin. Hänen on
muutettava kaikki jumalallisesti säädetty omiin tavoitteisiinsa ja
pyrkimyksiinsä sopivaksi.
Ihminen on oikeastaan tähän päivään mennessä muuttanut
kaiken muutettavissa olevan, osoittaen mielestään suurinta mahdollista
viisautta, mutta tullen kaiken jumalallisen silmissä tyhmäksi! Hän on tietoinen
Jumalan luomistyöstä ja todellisesta olemuksesta itseään pelottavassa määrin,
että pelossaan on tekeytynyt tyhmäksi ja tietämättömäksi. Jumalan luomakunta on
tehty Hänen ylistykseksensä, mutta ihminen katsoo hallitsevansa kaikkea
paremmalla ymmärryksellä, sanoinkuvaamattomassa ahneudessansa!
”Sillä hänen
näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat,
kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin
etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet
Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat
ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan
viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan
kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja
matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room.1).
Palvoessaan kaikkea luotua oman hyötynsä saavuttamiseksi,
on ihminen muuttanut kaiken mahdollisen omien mieltymystensä mukaisesti! En ole
profetian asiantuntija, mutta seuraava lainaus tuo valoa kaikkeen
tutkistelemaamme, sisältäen paljon enemmänkin kuin mitä nyt tiedämme:
”Hän puhuu sanoja
Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat
ja lain…” (Dan.2).
Ihminen on aikaansaanut kaiken nyt kokemamme omilla
muutoksillaan, luonnonlakienkin muuttamisella, vaikka tekeytyykin tyhmäksi
kieltäessään oman vaikutuksensa luonnonilmiöihinkin. Toistakaamme vielä
uudelleen, että ihminen ei jätä mitään alkuperäiseen olotilaansa, vaan
aikaansaa suoranaisen kaaoksen omilla ”paranteluillaan”. Käsitämmekö ollenkaan
kuinka suuri ja pysyvä merkitys on Raamatun ensilehtien sanomalla:
”’Kasvakoon maa
vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa
mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.’ Ja tapahtui
niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja
puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.”
(1.Moos.1).
Sama sanotaan kaiken elävän luomisesta, mutta ihminen
päätti jo hyvin varhaisessa vaiheessa nähdä kaiken vieläkin paremmin, ryhtyen
sekoittamaan ja muuntelemaan Jumalan luomia siemeniä. Sama sekoittaminen koskee
myöskin Jumalan Sanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti