Herraa lähellä!

”Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: ’Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.’ - Mutta Aaron oli ääneti.” (3.Moos.10).

Olemme lainanneet tätä sanankohtaa jo aikaisemmin. Se alkoi kuitenkin toistua mielessäni tänä aamuna herättyäni. Uneni ei viime aikoina ole ollut aivan toivotunkaltainen ja sen johdosta olen jossakin määrin aika väsynyt, minkä olen tehnyt Herrallekin tiettäväksi.

Väsymys vaikuttaa meissä vaihtelevalla tavalla, mutta yleispiirre on se, että tunne-elämämme ei ole ollenkaan sellainen kuin toivoisimme. Herramme ei maanpäällisen elämänsä aikana kysellyt ihmisiltä miltä heistä tuntui, vaan Hän halusi tietää mitä ihmiset toivoivat ja uskoivat!

Kaiken rehellisyyden nimessä koen melkoista alakuloisuutta ja vähäpätöisyyttä melko usein vieraillessani eri seurakunnissa. Saman olen kai kokenut koko elämäni ajan ihmisten hehkuttaessa suurella paatoksella ja riemulla erikoisia kokemuksiansa Herran kanssa ja Hänen läheisyydessään. On hienoa että ihmiset saavat hengellisiä kokemuksia ja hetkiä, mutta jokin sisimmässäni ihmettelee jonkin puuttumista näistä todistuksista.

On iloa, suoranaista riemua ja hersyvää tyytyväisyyttä, mutta jokin saa sisimpäni vierastamaan ainakin osaa näistä esityksistä. Hiljainen ääni sisimmässäni kuiskailee muistuttaen etenkin erikoisen armon ja suosion saaneesta Pietarista, jota jotkut pitävät menestyneimpänä ja merkittävimpänä julistajana ja uskonsankarina. Olisiko tässä Herran Itsensä suoma lohdutus meille kaikille, jotka tunnemme itsemme ja olemuksemme vähäpätöisyyden ja merkityksettömyydenkin kaikkien näiden riemullisten todistusten edessä?

”Ja he täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan. Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ’Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.’ Sillä kalansaaliin tähden, jonka he olivat saaneet, oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki ne, jotka olivat hänen kanssaan…” (Luuk.5).

Millaisena näen tämän tapahtuman muunnettuna tähän aikaan sopivaksi? Mitä kertoisivat todistuksensa antavat koettuaan samanlaisen tilanteen juuri nyt?

”Ylistys Herralle! Sain olla todistamassa mitä suurimmasta ihmeestä kotijärvellämme Herran itsensä ollessa juuri siinä veneessä, johon minutkin oli Henki selvästi johtanut, kokeakseni jotakin aivan tavatonta. Olimme veljien kanssa olleet liikkeellä jo aikaisemmin saamatta kalan kalaa. Mutta nyt, uskomme innoittamana ja Herran erikoisen luottamuksen johdosta lähdimme uudelleen liikkeelle ja luottamuksemme palkittiin aivan uskomattomalla tavalla. Verkot tulivat niin täyteen kaloja, ettei niitä voinut nostaa yhteen veneeseen, vaan toinenkin vene tuli aivan täyteen!

Ja tiedättekö mitä, tämä kaikki teki niin suuren vaikutuksen minuun, että aloin jo paikan päällä tulla niin täyteen Herran läsnäoloa ja uskonriemua, että nostin molemmat kädet korkealla ja olisin pomppinut todella korkealle, jos jalkani eivät olisi olleet niin runsaan kalansaaliin peitossa! Mutta nytkin vene nytkyi riemullisesta liikehdinnästäni, joka olisi muuttunut tanssiksi, jos olisin ollut rantahiekalla! En ikinä tule unohtamaan tätä riemunhetkeä!”

Miksi emme lue vastaavaa Pietarin kokemuksesta?

”Kun Simon Pietari sen näki, lankesi hän Jeesuksen polvien eteen ja sanoi: ’Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen.’”

Hiljainen Ääni sisimmässäni kuiskailee toistuvasti: ”Missä on todellinen jumalanpelko? Onko sitä vieläkin olemassa, vai onko ylistys karkottanut kaiken jumalallisen arkuuden Jumalan pyhyyden edessä?”

”’Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.’ - Mutta Aaron oli ääneti.”

Mekin olemme ehkä ääneti, mutta aivan eri syystä!