Jumalan pelosta

”Niin Mooses sanoi Aaronille: ’Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni.’ - Mutta Aaron oli ääneti.” (3.Moos.10).

Pietarin kalansaalis sai tämän mitä suurimman jumalanpelon ja kunnioituksen valtaan. Ihme ei saanut häntä hyppimään ja riemuitsemaan, vaan pyhyyden läsnäolo ensisijaisesti sai hänet kokemaan syntisyytensä ja puutteellisuutensa.

Miten on meidän suhteemme tässä ”hengellisesti valistuneessa” ajassa? Millainen on todistuksemme uskoon tulostamme ja kääntymyksestämme Herra puoleen? Vanhan Testamentin aikana ei kukaan voinut nähdä Herraa kuolematta. Nyt elämme Uuden Liiton ajassa, ja olemme saaneet vakuuttavalla tavalla kuulla, että Jumalan nyt ilmestyttyä Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, on meidän nähtävä Hänet voidaksemme elää! Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Herran ilmestyminen ja Hänen läsnäolonsa aikaansaavat vain suunnatonta riemua ja ylistystä? Onko ns. jumalanpelko ja pelko ja vavistus pyhyyden läsnäolossa kadottaneet kokonaan merkityksensä?

Eilisen kirjoituksen jälkeen mieleeni tuli toistuvasti kertomus uskonisästämme Aabrahamista.

”Kun aurinko oli laskemaisillaan, valtasi raskas uni Abramin, ja katso, kauhu ja suuri pimeys valtasi hänet. Ja Herra sanoi Abramille…” (1.Moos.15).

Onko kaikki tämä kadonnut kristityn elämästä Uuden Liiton aikana?

”Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: ’Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?’” (Mark.4).

”…kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” (1.Piet.3).

”Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika…” (1.Piet.1).

”Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” (Hebr.12).

”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” (Fil.2).

”Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset Kristuksen pelossa.” (Ef.5).

”Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2.Kor.7).

”Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan…” (2.Kor.5).

”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” (1.Kor.2).

”Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.” (Apt.19).

”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.” (Apt.9).

”Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.” (Apt.5:11).

”Ja suuri pelko valtasi koko seurakunnan ja kaikki ne, jotka tämän kuulivat.” (Apt.5:5).

”Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.” (Apt.2).