”Tietensä he eivät ole tietävinään!”

”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.” (Ps.91).

Mistä meidät tarvitsisi vapahtaa, jos emme olisi minkäänlaisissa ongelmissa tai vaikeuksissa? On olemassa paljon tekijöitä, jotka eivät ole meidän itsemme hallinnassa, vaan joiden takana on vaikutuksia ja voimia, jotka ylittävät meidän kykymme. Kaikki päivittäiset uutiset kertovat selvääkin selvemmällä kielellä, että olemme saapuneet ajankohtaan, jossa sydämemme lyö entistä voimakkaammin ja tunnemme itsemme melko voimattomiksi. Tämä edellyttää toki kuitenkin, että olemme edes jonkinlaisella tavalla ajan hermolla. Ei siis ole enää mahdollista ajatella niin kuin eräs veli aikanaan Riihimäellä. Hänellä tuskin oli mitään huolta missään suhteessa, koska hän raamattupiirissämme totesi Herran tulemukseen voivan olla vielä kymmenentuhatta vuotta!

”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole tietävinään…” (2.Piet.3).

Aika erikoinen väittämä, vaikka saarnaaja toteaakin:

”Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saar.1).

Millainen ajankuva aukeneekaan eteemme näistä lainauksistamme!

”Sillä tietensä he eivät ole tietävinään!”

Miten tämän tietämättömyyden voi toteuttaa kaiken nykyaikaisen tiedon ja ymmärryksen keskellä? Täyttämällä olemuksensa ja mielensä kaikella sillä, mitä tiedonvälityksen tuutit kuuluttavat päivä päivältä suuremmalla voimalla ja äänekkyydellä!

”Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta.”

Jos ensimmäinen lainauksemme ei pääse toteutumaan elämässämme, turvaudumme kaikkeen siihen valhetietoon, jota meille kaikkialla tarjotaan!

”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.”

Jos emme koko olemuksellamme ja koko sydämestämme ja koko voimastamme riipu kiinni Jumalassamme ja Hänen tarjoamassansa suunnitelmassa, alamme turvautua vääriin näkemyksiin, jotka kylläkin näyttävät sitä oikeammilta, mitä pidemmälle aika kuluu. Mutta kaikki on vain Totuuden väärää selitystä!

Periaatteessa ei ole mitään uutta maan päällä, koska kaikkea on aina ollut, niin hyvää kuin pahaakin, sen osoittaa kaiken siemenkirja, Ensimmäinen Mooseksen kirja.

”Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”

”Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla.”

Tämä on totisinta totta, sillä sekä hyvän että pahan vaikuttajat ja lähteet ovat yhä vielä samat, mutta on vain kysymys siitä, miten me kaiken näemme ja selitämme! Avainjae kaiken ymmärtämiselle on:

”Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt.24).

Sekä hyvä että paha siemen on kylvetty ja kumpikin saavuttavat kypsyytensä juuri ennen loppua. Kaikkea on ollut aina, mutta nyt omin silmin todistamme kaiken täyttymystä!

Meille ratkaisevaa on:

”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.”