”Mutta te,
jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa
vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset,
niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä
maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä,
sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4).
Meiltä odotetaan lapsenmielisyyttä, mutta meitä ei ole
tarkoitettu hengellisiksi lapsiksi koko elämämme ajan! Meidän tarkoituksemme ei
ole istua vanhempiemme sylissä tuttipulloa imien, jonka senkin oletamme tulevan
kuin itsestään suuhumme:
”Sillä te, joiden
olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan
Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei
vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden
sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä
varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän
pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme
täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta…”
(Hebr.5.).
Me olemme jo puhuneet täydestä miehuudesta Kristuksessa
ja samanaikaisesti oikeasta hengellisestä asenteesta Herraamme kohtaan jo tässä
elämässä. Pankaamme merkille, ettei Maria istunut Herramme sylissä, vaan Hänen
jalkojensa juuressa, ollen meille mitä ihanin esikuva aikuisen ihmisen
suhtautumisesta tärkeänä pitämäänsä, Elävään, lihaksi tulleeseen Sanaan! Hän oli
kaikinpuolisessa yhteydessä vahvaan ruokaan, koska hänen sisimpänsä paljasti
hänelle Kenen ja millaisten asioiden kanssa hän oli tekemisissä! Hänellä oli
lapsenmieli, joka oli avoin mitä syvällisimmille hengellisen elämän asioille! Hän
riippui kiinni hengellisen Elämän Lähteessä, hän ui syvällisessä hengellisessä
virrassa!
”Sillä jokainen,
joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi;
mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit
tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.”
Me todellakin tarvitsemme vahvaa ruokaa riippuaksemme
kiinni Herrassamme ja tiedostaaksemme pitkäaikaisella tottumuksella Hänen
todellisen Olemuksensa, johon pahalla ei ole mitään osuutta, absoluuttisesti ei
mitään osuutta!
”En minä enää puhu
paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei
ole mitään.” (Joh.14).
Meidän ei totisesti tule sotkea keskenään
lapsenmielisyttä ja hengellistä lapsen asteelle jäämistä! Kokemus, eläminen,
kasvaminen, vanhurskauden Sanassa, on koko hengellisen elämämme elinehto!
”Jättäkäämme
sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä
taas uudestaan laskemaan perustusta…”
Kristuksen opin alkeet ovat osa jumalallista
todellisuutta, mutta ne ovat hengellisen elämän alueella asia, joka tulee
jättää taaksensa kuten lapsen ruokatottumukset muuttuvat kasvun myötä. Millainen
näky avautuukaan sille, jonka aistit ovat tottuneet erottamaan hyvän pahasta! Maito
kuuluu lapsuuteen, aivan kuten viimeisimmät tiedot lääketieteen alalta kertovat
meille. Mutta kuinka lukemattomat kristilliset ihmiset kohtaavatkaan meidät
kadullakin suuri tuttipullo suussaan! Väärin käytetyt hengelliset asiat voivat
siis olla enemmän kuin haitallisia kasvumme kannalta!
Jumalan Sanassa meille on katettu mitä runsain ruokapöytä
kaikkine tarpeellisine hengellisine ravintoaineineen. Jumalamme ei tarjoa
meille mitään degeneroitunutta tai millään tavalla vahingollista ruokaa!
Mieleeni tulee jälleen kerran suorastaan ilmestyksen
omainen näkyni nykyaikaisesta seurakuntalaisesta, joka kurjan näköisenä,
nälästä uupuneena raataa kainalossaan isoa koria, jonka hän väittää sisältävän
mitä kallisarvoisinta hengellistä ruokaa. Käsittämätöntä on vain se, miksi hän
ei ole syönyt sitä! Selitykseksi riittää korin mustunut pinta ja siitä valuva
pahanhajuinen neste. Siitä huolimatta hän ylistää sen sisältöä kaikille
kohtaamilleen ihmisille!
Mannan laki pätee vielä tähän aikaan! Jumalalla on joka
päivälle tuore, hengellinen ruoka, joka säilyy vain hengellisissä kehoissamme,
syötynä, ei näytteille asetettuna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti