” Mutta
minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he
luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu
valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).
Kuinka tärkeä asia totuus onkaan Jumalan silmissä,
koska Hän niin usein mainitsee sen! Herramme Jeesus Kristus kutsui itseään
Tieksi, Totuudeksi ja Elämäksi. Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä sanotaan
selvästi, että meidän tulee olla sellaisia kuin Hänkin on.
”Jumala on
rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy
hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva
tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä
maailmassa.” (1.Joh.4).
Tämä voi toteutua meissä, kun kaikki nämä
ominaisuudet Omaava on ottanut asumuksensa meissä. Siten meissä ei ole tilaa
vääryydelle ja valheellisuudelle. Minua eniten järkyttänyt seikka on aina ollut
uskovaisten ihmisten petollisuus ja suoranainen valheellisuus. Juuri nyt
viimeisissä ihmiskunnan hetkissä meitä tarkkaillaan ehkä entistäkin enemmän
sekä ihmisten että näkymättömän maailman piirissä.
”Silloin myös
Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja
kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka
Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra
Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille
laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te
näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä,
joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).
Kuinka tarkkoja meidän tuleekaan olla suumme kanssa!
Mihin joukkoon todella kuulumme tässä mitä sekavimmassa ajassa?
”…ja he
luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu
valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti