Itsensä korottamisesta

”Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.” (2.Kor.11).

Eilisen kirjoittamisen jälkeen vasta ensimmäistä kertaa todella panin merkille lainauksessamme sanat: ”Että joku itsensä korottaa.” Ongelma ei siis ole uusi, vaan ikivanha. Miksi emme soisi ihmisten korottavan itsensä johonkin asemaan?

Kuka oli ensimmäinen itsensä korottaja, joka ei tyytynyt saamaansa asemaan, vaan halusi olla jotakin enemmän? Kuka otti puhetorvekseen viekkaimman olennon maan päällä ja aikaansai koko ihmiskuntaa kohdanneen pudotuksen korottamisen sijaan? Ihminen itki ensimmäiset kyyneleensä Paratiisin porttien ulkopuolella, tuoden julki pahan olonsa ja pettymyksensä ensimmäisessä veljesmurhassa! Itsensä korottamisella omasta mielijohteesta tai toisen yllytyksestä on siis yhtä vanhat perinteet kuin mitä ihmiskunta on.

On sitten kysymys itsensä tai jonkun toisen korottamisesta, on sillä aina joitakin negatiivisia vaikutuksia tai seuraamuksia. Siksi kaikki korottaminen herättää meissä aivan erikoisia tuntemuksia, etenkin hengellisellä alueella. Todellisuudessa ei oikeastaan kukaan korota toista ihmistä ilman jonkinlaista taka-ajatusta ja itsekästä päämäärää!

Samassa luettelossa itsensä korottamisen kanssa mainitaan:

”…että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, …että joku lyö teitä kasvoihin.”

Aika erikoinen asiayhdistelmä! Tulee mieleen luettelo lihan mielen mukaisista asioista, joiden vastakohtana ovat Hengen hedelmät.

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.” (Gal.5).

Mitä seurausta siis on itsensä korottamisesta ja ansiottoman kunnian pyynnöstä jo mainittujen lisäksi? Jokin meissä ärsyttää lähimmäisiämme ja he panevat merkille kateutemme, vaikka luulemme pystyvämme kätkemään sen.

Paavali tuo nämä asiat eteemme varoitukseksi erikoisesti tässä ajassa, jossa meidän olisi jo tullut saavuttaa miehuus Kristuksessa siinä määrin, että itse todella tiedostamme asemamme ja velvollisuutemme Uuden Maan kansalaisina. Palakoot tulisina kirjaimina silmiemme edessä Hengen vaikuttamat sanat:

”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” (2.Kor.11).