Hedelmävälitys

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.” (Gal.5).

Voitaisiinko löytää parempi kuvaus siitä, millainen on todellinen uskovainen ihminen? Me olemme hyvin usein kirjoittaneet innoittuneena Herramme sanoista:

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

Meillä ei siis kaiken järjen mukaan ole minkäänlaista epäselvyyttä ja tietämättömyyttä Taivaallisen Isämme tahdon suhteen! Herra Jeesus teki kaiken sen mukaisesti, mitä Isä Hänelle näytti.

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1).

Jos ja kun me kerran olemme syntyneet uudesti, saaneet uuden mielen ja olemuksen, on itsestään selvää että mekin olemme sukulaissuhteemme perusteella täynnä armoa ja totuutta! Onhan Sana tullut meissä lihaksi ja hallitsee kaikkea tekemäämme ja ajattelemaamme! Me olemme osa jumalallista Viinipuuta, joten kaikesta voimme tulla vain yhteen johtopäätelmään: me olemme vain kanava Hengen hedelmille ja jumalalliselle Elämälle! Eli meillä ei itsessämme ole mitään hyvää hedelmää, vaan Herran Elämä eri muodoissaan virtaa meidän kauttamme! Me emme ainoastaan huuda Herra, Herra, vaan meidän kauttamme virtaavan Elämän johdosta me jätämme tähän maailmaan Kristuksen tuoksuvanan ansiottomina palvelijoina. Jätämme jälkeemme jotakin sellaista, mikä saa ihmiset etsimään kosketusta näkymättömään maailmaan:

”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” (Joh.4).

Aivan kuin Johannes Kastaja oli vain huutavan ääni erämaassa, samoin me emme ole edes lähteitä, jotka virtaavat, vaan meissä asuu jotakin aivan käsittämättömän valtavaa!