Mitä kuulemme, näemme?

 

Kuuntelin viimeisimmäksi viidennen Mooseksen kirjan muutamaan kertaan. Mielestäni se on yksi merkittävimmistä Raamatun kirjoista, koska se antaa todella paljon ymmärrystä Jumalan suunnitelmien suhteen. Kuinka usein siinä toistuukaan ajatus Jumalan säädösten noudattamisen tärkeydestä!

”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi. Ja kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.” (5.Moos.6).

Kuinka kaukana tämä onkaan sunnuntaikristillisyydestä! Juutalaiset ovat ottaneet tämän niin kirjaimellisesti, että ripustavat itseensä raamatunlausekoteloita ja jopa pysähtelevät kaupungilla ihmisvirtojen keskellä rukoilemaan. Meille Uuden Liiton kansana lainauksemme tulisi merkitä oikeata asennetta Jumalan Sanaa kohtaan. Siitä aivan erinomaisen kuvan antaa Psalmi 119.

Sana on tarkoitettu jokapäiväiseen, joka hetkiseen käyttöön. Se on tarkoitettu seuralaiseksemme missä tahansa kuljemmekin. Jos luemme sitä tarpeeksi, elää se mielessämme, olemuksessamme kaikkialla. Se pitää meidät Kristuksen mielessä, säädellen hetkittäistäkin tekemistämme tai tekemättä jättämistämme. Mieleeni tulee jälleen kerran nuoruudessa käsiini joutunut kirja: ”Mitä Jeesus tekisi?” Tämän tulisi olla ensisijainen kysymyksemme niissä mitä erilaisimmissa tilanteissa, joita kohtaamme matkamme varrella. Me ehdimme aivan liian usein toimia väärien motiivien ja ajatusten pohjalta, toimien vastoin hengellisiä periaatteita. Me olemme aivan liian paljon omien ajatustemme hallitsemia, usein pelkästään nauttimamme hengen ravinnon johdosta. Me olemme sitä mitä syömme, eli teemme sitä, minkä olemme mallintaneet itsellemme. Siksi meitä kehotetaan vakavasti olemaan mukautumatta tämän maailmanajan mukaan. Silmämme ja korvamme päästävät meihin vaikutteita, jotka eivät toimi itsemme ja lähimmäisemme parhaaksi. Siksi on niin merkittävä korostus sanoilla:

”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.”

Yli kaiken meidän tulee varjella sisimpämme, sydämemme, sillä sieltä hallitaan koko elämämme hetkittäin ja ikuisuuttakin ajatellen. Siksi on juuri tässä ajassa mitä tärkeintä hallita sitä, mitä silmiemme ja korviemme kautta päästämme itseemme, olemukseemme. Ilman sarvia ja hampaita voidaan sanoa, että valtaosa meihin pyrkivästä informaatiosta ja mediasta on tarpeetonta jumalanlapsen näkökulmasta ajatellen. Tarvitsemme entistä tarkemman suodattimen, Pyhän Hengen voiman, jotta Ilmestyskirjassa mainittu korva voisi kuulla vain Hänen tuomaansa sanomaa.

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

Onko sitten ihme, jos päivittäin sydämestäni nousee huokaus, joka saa entistä useammin suunkin lausumaan: ”Jeesus!”