Minkä näköinen Jumala on?

 

”…sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.” (Room.1).

Mikä sai minut jälleen kerran palaamaan tähän sanankohtaan? Kuulin hiljattain kuinka kaksi tuntemaani henkilöä on päättänyt vaihtaa seurakuntaa. En ole selvillä heidän motiiveistaan, mutta jokin sisimmässäni vie ajatukseni aivan tietyille alueille. Mihin perustuvat mitä erilaisimmat vaihtamiset ja siirtymiset? Ihminen useinkaan ei etsi perustotuutta, vaan tietynlainen materialisoituneen kuvan etsiminen on ensimmäisenä, vaikka sitä ihminen itse ei panekaan merkille. Kaivataan jotakin uutta ja parempaa, jonka uskotaan tulevan uuden ryhmän tai merkittävän persoonan kautta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mutta lainaamamme kohta puhuukin asian toisesta puolesta. Ei todellakaan ole tarkoitus, että me loisimme Jumalastamme konkreettisen kuvan kiinnittämällä sielumme ja henkemme näkymättömän Jumalan sijasta näkyväiseen lajitoveriin!

Emme voi mitään sille, että kirkkohistoria luo tilanteen, jossa kaikki hengellinen kehitys eri vaiheineen tuo silmiemme eteen suuren joukon erilaisia kasvoja, jotka vaikuttivat aikanaan kristillisessä maailmassa. Uskonpuhdistuksen yhteydessä automaattisesti sielumme valkokankaalle heijastuu Martti Lutherin jykevät kasvot. Oikeastaan jokaisella hengellisen kehityksen vaiheella on jonkin merkittävän henkilön kasvot, mutta eikö näin tulisi olla vain historian suhteen?

Me elämme juuri nyt ja tässä. Kukaan edesmenneistä merkittävistä henkilöistä ei voi osallistua meidän ratkaisuihimme eikä kohtaloihimme. He ovat jättäneet oman jälkensä ihmiskunnan historiaan esimerkiksi hyvään tai pahaan. Nyt me olemme valinnan edessä: rohkenemmeko pitää Jumalaamme Martti Lutherin tai jonkun ajassamme vaikuttavan saarnaajan näköisenä? Eikö sittenkin ole ratkaisevinta se, mitä tuodaan esiin lainauksessamme:

”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä…”

Joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Isän! Onko kukaan todella nähnyt Herramme juuri sellaisena kuin Hän on? Minkä näköinen Hän todella on? Opetuslapset aikanaan eivät tunnistaneet Häntä ylösnousemuksen jälkeen, ja sama pätee meihinkin tässä ajassa. Sana suo meille mahdollisuuden nähdä Hänet näkymättömässä olemuksessaan ja jumalallisuudessaan. Kukaan meistä ei voi olla tarpeeksi Hänen näköisensä, ja siksi tarvitaan kokonainen Seurakunta luomaan edes jonkinlainen kuva Hänen todellisesta olemuksestaan!