Kurja ja vaivainen kansa

 Kurja ja vaivainen kansa, vaiko ylistävät ylväät?

”Sinä päivänä ei sinun tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoistasi, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).

Tämä sanankohta ei todellakaan saa ajattelemaan suuria väkijoukkoja ja virsien pauhinaa. Se tulee mieleeni aina vain useammin kuunnellessani eri ihmisten kertomuksia ja tuntemuksia. En taida tuntea yhtään ainoata uskovaista ihmistä, jolla menisi todella hyvin! Kaikesta jumalallisesta huolimatta joskus tulee tunne, että suurin osa meistä on kaiken kristillisen kehityksen johdosta kuin tuuliajolla, ajatellen etenkin ystävääni, joka aivan käsittämättömistä syistä on luopumassa toimeentulostaan protestina pienen eläkkeensä johdosta. Hän ei suostu hänelle esitettyihin toimenpiteisiin, antaen ymmärtää ettei tule toimeen monta sataa euroa minun eläkettäni suuremmalla summalla! Onko sitten kadulle joutuminen parempi vaihtoehto?

”…minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani.”

Mitä minä ajattelen tämän ilmaisun kohdalla? Taidan jättää sen sinun pohdittavaksesi!

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.” (1.Kor.10).

Voisit lukea myös Jesajan luvun 58!