Rakkaus peittää kaiken?

 

Olemme puhuneet paljon yhteisöllisyydestä ja siitä, kuinka helposti itse erottaudumme yksinäisyyteen. Viestimme ei ole koskaan tarkoittanut sitä, mitä jotkut hyvin rikkinäiset ihmiset ajattelevat. Opetus rakkaudesta on saanut aivan väärän kuvan heidän mielessään, etenkin narsistisissa piireissä. He ovat tottuneet pahaan ja kärsimykseen, ohitse kristillisen käsityksen. Jokaista on rakastettava, jokaista on ymmärrettävä, jokaiselle on suotava mahdollisuus vaikuttaa missä ja miten tahtoo! Minun on käännettävä toinenkin poskeni!

Yhdistyksemme peruslauselma on kuulunut ja kuuluu yhä edelleen: ”Meidän ei tarvitse olla missään tekemisissä kenenkään, tai minkään asian kanssa, joka vain vahingoittaa meitä!”

Meidän ei tarvitse kamppailla yksinäisyyden kanssa, jos antaudumme ihmissuhteisiin, joissa meitä vain pyritään käyttämään hyväksi. Tätä emme toivo tai esitä kenellekään. On parempi olla yksin yksin, kuin kaksin yksin!

Perusajatus tänä aamuna on toistunut mielessäni moneen kertaan:

 ”Käsitämmekö ollenkaan, kuinka monta Raamatun ajatusta ja selvää ohjetta me ohitamme ja jätämme lukematta rakkauden korostamisen johdosta?”

Eilisessä keskustelussa tulin maininneeksi soittajalle, ettei huonovointisuutemme ole mikään ihme kun ajattelee kuinka ”kamalien ihmisten” kanssa olemme olleet tekemisissä. Sain heti jyrkän moitteen, ettei ketään ihmistä saa sanoa kamalaksi. Ihmistä ei saa moittia, mutta kylläkin hänen tekemistänsä!

Olemme olleet tekemisissä suoranaisen henkisen ja hengellisen väkivallan kanssa, joka on rikkonut meitä aivan käsittämättömällä tavalla. Juuri väkivaltaiset ihmiset ovat korostaneet rakkauden merkitystä, ketäs muuta kuin juuri heitä kohtaan! Kaiken takana on aina ollut ja on edelleenkin Kainin henki, joka ei milloinkaan ole kaihtanut mitään keinoja saavuttaakseen itselleen menestystä toisten kustannuksella ja jopa tuhoamisella. Siksi jo Vanhan Liiton puolella toistuvasti saamme lukea:

”Poista paha keskuudestasi!”

 Sama lukee Uudessakin Testamentissa:

”Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. ’Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha’.” (1.Kor.5).

Jo tämä yksi ainoa lainaus tekee tyhjäksi joidenkin ihmisten rakkauden korostamisen muun kirjoitetun varjolla. Kaikki mainitut piirteet puhuvat narsistisesta asenteesta, joka vain vahingoittaa kanssaan tekemisiin joutuneita ihmisiä.

Rakkaudesta on helppo puhua ja kuvailla sitä jonakin irrallisena tekijänä. Todellinen Rakkaus on kuitenkin kuvattavissa vain sanoilla: Jumala on Rakkaus! Pyrkimällä rakastamaan vihamiehiämmekin saatamme itsemme tuhoisaan tilaan, jos emme todella käsitä mistä on kysymys. Kysymys ei ole inhimillisen ajattelun mukaisesta itsensä alistamisesta väärienkin henkien ja tarkoitusten valtaan, vaan sisäisestä asenteesta jokaista luotua kohtaan. Meidän ei ole tarkoitus antaa lupaa itsemme vahingoittamiseen rakkauden lain varjolla!

Mieleeni tulee voimakkaana yksi kokemus kotikokouksessa vuosia sitten. Puhuja on selvästi liikuttunut ja toteaa: ”Löysin itsestäni yhden negatiivisen piirteen. Kysyn nyt teiltä mitä ajattelette asiasta. Pystyttekö rakastamaan Bin Ladenia? Jos ette, on jokin kohdallanne vialla!”

Miten suhtautui Herramme aikansa henkisen ja hengellisen väkivallan harjoittajiin? Puhuiko Hän heistä vain rakkaudelliseen sävyyn, niin kuin jotkin henkisesti murjotut ihmiset on pakotettu ajattelemaan?

”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” (Joh.8).

Nämä sanat eivät huou rakkautta, mutta ovat kuitenkin itsensä Rakkauden lausumia Rakkauden tähden! Näiden sanojen tulisi herättää meissä todellinen hätä ihmisten puolesta, niin kuin itsemmekin puolesta!

Tietääkseni emme ole koskaan maininneet ketään meitä vahingoittanutta nimeltä. Rakkaus on estänyt sen, mutta toteuttiko Paavali rakkauden käskyä?

”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako.” (2.Tim.4).

”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi.” (1.Tim.1).

”Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.” (2.Tim.2).

”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.” (2.Joh).

Joudun jo tässä vaiheessa miettimään, olenko koskaan kuullut kenenkään ottaneen näitä kohtia saarnaansa?

”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.” (Tiit.3).

Olisiko meidän kartettava itseämmekin, jos haluamme jättää nämä ja monet muut vastaavat sanankohdat lukematta?