”…vaan että
me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen,
joka on pää, Kristus” (Ef.4).
”Että Hän kaikessa olisi ensimmäinen”, on meille
tuttu kohta. Ensimmäinen voi olla vain tietynlaisin järjestelyin ja asentein.
Ajatelkaamme vain juuri suoritettua vaalitapahtumaa, jonka perusteella meille
selvisi mitä kansa tahtoo. Mitä tahtoo Jumalan kansa? Johtoportaamme on
laitettu tietynlaiseen arvojärjestykseen suosion mukaisesti. Suurin voittaja on
etusijalla ja sen piiristä tulevat merkittävimmät henkilöt, jotka taas omalta
osaltaan valitsevat muita päättäjiä. Ihminen siis tietää tehdä
arvojärjestelmät, jotka toimivat tai eivät toimi. Inhimillinen mieli on niin
arvaamaton ja muuttuva, ettei koskaan voi olla aivan varma valintojen
luotettavuudesta. Tämän olemme oppineet näkemään politiikassa ja mikä hämmästyttävintä,
myöskin kristillisessä maailmassa!
Kuka enää uskoo poliitikon rehellisyyteen ja
totuudellisuuteen aivan vilpittömästi ja todellisesti? Siksi olemme sidotut
jatkumoon, jossa teemme ratkaisuja, joista osa on hyviä, suuri osa huonoja.
Henkilökohtaisesti en ole pitkään aikaan uskonut johonkin todelliseen asioiden
paremmaksi muuttumiseen, koska perustus on asetettu aivan väärille tekijöille.
Koko taloutemme perustuu turhakkeiden kulutukseen, eli meidän odotetaan koko
ajan ostavan suuri määrä sellaista, mitä emme todellisuudessa tarvitse, ja mikä
vain kuormittaa ja kuluttaa ainutkertaista maapalloamme. Useiden tutkimusten
perusteella nykyisellä tyylillä tarvittaisiin kolme maapalloa elämän
jatkumiseksi entisellä tapaa!
Olkoon maailman kehitys mikä tahansa, meille
uskovaisina kuuluu entistä voimallisempana Jumalan Sana:
”…vaan että
me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen,
joka on pää, Kristus” (Ef.4).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti