Nostakaa päänne

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21).

Nostakaa päänne! Kaiken kohtaamamme täytyy tapahtua juuri siinä ajassa mihin jumalallinen ymmärrys on sen asettanut. Meidän ajattelumme ja mielemme vain on suuntauduttava oikeisiin asioihin. Mitä meidän tulee tehdä otsikon alla?: ”Nostakaa päänne!” Tarkoittaako se sitä, että meidän entistäkin voimallisemmin tulee tarkkailla kaikkea maailmallista tapahtumista ja keskittyä saamaan mahdollisimman paljon tietoa katastrofaalisista asioista?

Olemme jo kirjoittaneet siitä, kuinka jotkin saarnaajat keskellämme ovat kokouksesta toiseen tarttuneet johonkin huomiota herättäneeseen tapahtumaan ja kuuluttaneet meille: ”Katsokaa kuinka kauheaa! Katsokaa, katsokaa, mitä siellä ja siellä tapahtuu! Katsokaa kuinka kauheaa!” Kaikki tämä on omalla tavallaan herätellyt meitä ja usein saattanut mielemme kuohuksiin, mutta mikä on sitten ollut lopputulos? Hetken hysterian jälkeen on täytynyt todeta, ettei julistuksesta ollut mitään pysyvää hyvää vaikutusta. On tuotu esiin viimeiset ajat ja lopunajan tuomiot, mutta ihmisen olemus ei ole lainkaan muuttunut.

Kaiken näkemämme tarkoitus ei ole kiinnittää huomiotamme kaikkeen negatiiviseen ja pahaan, vaan kysymys on jostakin aivan päinvastaisesta. Näkemämme tulisi todistaa meille, että Jumalan Sana sittenkin pitää paikkansa, koska kaikki tämä on kerrottu meille etukäteen osittain tuhansia vuosia sitten. Jumala ei ole hylännyt kansaansa eikä Aabrahamin siementä, ei meitäkään!

Elämme nyt ajassa, josta kertoo kauniilla tavalla sanankohta: ”Sillä Herran kansa on hänen osuutensa, Jaakob on hänen perintöosansa. Erämaasta hän löysi hänet, autiosta, ulvovasta korvesta; hän otti hänet suojaansa ja hoitoonsa, varjeli häntä kuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä…” (5.Moos.32)

Me olemme kuin kotkanpoikasia, joista pidetään erikoista huolta. Kotka ei asustele missään helpossa paikassa, vaan suojaisessa kallionkolossa, korkeuksissa, jossa se voi pitää poikueensa turvallisena. Miksi me niin voimallisesti vierastamme sitä hengellistä, autiota korpea, jossa ehkä olemme juuri tällä hetkellä ulvovien tuulten keskellä? Meitä ei ole tarkoitettu lopullisesti pysymään pesässämme, vaan meidät on varustettu olemuksella, johon kuuluu tarkka kuulo ja erityisen tarkka näkökyky, voidaksemme jo kaukaa havaita tärkeät ja turvallisuuteemmekin liittyvät asiat. Meitä ei todellakaan ole hylätty, vaan Suojelijamme leijailee edelleen suojanamme, tahtonaan osoittaa meille, ettemme ole mitään maahan sidottuja olentoja, vaan tarkoituksenamme on lähteä lentoon Hänen antamansa esikuvan mukaisesti.

Kotkan pesä on mahdollisimman suojainen ja turvallinen paikka pienille poikasille. Sen perustana on kaikenlaisia piikikkäitäkin oksia ja kiviä, mutta se on pehmustettu mahdollisesti kaikenlaisilla karvoilla ja nahanpalasilla. Tarjolla ovat siis kaikki mukavuudet ilmaisen ja jatkuvan ruokailunkin merkeissä. Poikaset viihtyvät pesässä, mutta jos kaikki on siten kuin pitääkin, kasvavat ne tässä miellyttävässä ja parhaassa mahdollisessa ympäristössä sellaista vauhtia, että tulee aika asialle, joka ei ehkä niitä miellytä. Niillä on kasvettuaan mahtavat siivet, joiden levittäminen pesässä alkaa olla hankalaa.

Miksi Suojelijamme leijailee pesämme yllä? Osoittaakseen meille, että meidät on tarkoitettu samaan ilmapiiriin, leijailemaan yli vuorten ja kukkuloiden! Mitä tekee kotka sopivaksi katsomassaan ajankohdassa? Se asettuu pesän ylle suurine siipineen, ja aikaansaa niitä vatkaamalla sellaisen myrskyn pesään, että kaikki pehmusteet ja mukavuudet lentävät taivaan tuuliin, niin että pesästä tulee todella epämukava ja pistelevä. Kotkanpoikaset ovat kauhuissaan ja ihmettelevät miksi kaikki tämä tapahtuu juuri siinä paikassa, missä ne ovat tottuneet syömään ja lepäilemään. Mutta kaikella on tarkoituksensa, sillä nyt osoitetaan poikasille niiden todellinen luonne. Niitä ei ole tarkoitettu jäämään tähän yhteen paikkaan koko elämänsä ajaksi, vaan niiden tulee ravistella siipiään, jotta kaikki irtohöyhenet poistuvat, ja siivet voivat kantaa ne samoihin korkeuksiin, joissa kaikki todelliset kotkat viihtyvät.

Mitä hyötyä on hyvästä näkökyvystä, jos kotkanpoikanen jää pesäänsä makaamaan? Sitä ei enää ruokitakaan tässä entisessä ravintolassa, vaan voidakseen toteuttaa sille tarkoitettua olemusta, on sen jätettävä entinen ja pyrähdettävä lentoon suurenkin syvyyden yllä. On otettava askel tuntemattomaan, uskossa että siivet kantavat. On luotettava näkymättömään, ennen kokemattomaan, ja uskossa heittäydyttävä siihen ilmapiiriin, johon meidät on tarkoitettu.

Kotkan tavoin meidän on nostettava päämme ja suuntauduttava korkeuksiin, kaiken mukavan ja turvallisen lentäessä pois siitä elinpiiristä, jossa olemme olleet. Meidän on etsittävä ravintomme itse, meihin asetetun olemuksen mukaisesti. Meitä ei ole tarkoitettu kuopimaan kanan lailla kanalan pihaa, vaan siipinämme ovat Uusi ja Vanha Testamentti, sisäisenä tutkanamme ja ohjaajanamme Pyhä Henki, joka vakuuttaa nyt meille lapseuttamme ja turvallisuuttamme kaiken myrskyn keskellä.

Jatkuu…