Mikä on harhaoppi? Osa 2

Inhimillinen mieli on aina halunnut pyrkiä miellyttämään Jumalaa jollakin ylimääräisellä tietystä asiasta luopumisella. Mutta Jumala on Sanansa velvoittama ja Hän tuomitsee kaiken Sanansa mukaisesti, ei sen mukaisesti, mitä on tehty ylimääräisesti, lisäten jotakin jo säädettyyn. Tässäkin kohden tulee erikoisesti mieleen tuo Kolossalaiskirjeen kohta: "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (2:20-23).

"Ihmisten käskyjen ja oppien mukaan!" Mitä ovat nämä ihmisten käskyt ja opit? Ne ovat sitä, mikä jää sen ulkopuolelle, mitä Paavali sanoo Timoteukselle, ja uskon, että me nyt entistä paremmin käsitämme sen, miksi Paavali käyttää juuri niitä sanoja, mitkä hän on valinnut tuodakseen esiin asian vakavuuden: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa..." (4:1-2).

Miksi Paavali vannottaa Timoteusta Jumalan Valtakunnan kautta? Luukas kirjoittaa: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on' tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä." (17:20-21) Jumalan valtakunta on siis olennaisesti sidoksissa seurakuntaan ja seurakunta siihen. Sentähden on mitä suurimmasta merkityksestä seurakunnan palvelustehtävien kohdalla, että pitäydytään yksinomaan Sanaan ja sen julistukseen juuri sellaisena, kuin se on meille annettu. Jos tätä ei noudateta, on tuloksena hengellistä kuolemaa ja hajaannusta. Mikään ei ole sen vaarallisempaa Uuden Testamentin seurakunnalle kuin lainomainen julistus!

Lain julistus on julistusta, joka johtaa ihmiset juuri sille tielle, mistä Kolossalaiskirjeen kohta meitä varoittaa: Ihmisten käskyt ja opit ovat tosin inhimillisin silmin katsoen hurskasta jumalanpalvelusta ja nöyryyttä ja ruumista kurittavia, mutta ilman mitään arvoa Jumalan silmissä ja tapahtuvat vain lihan tyydyttämiseksi! Siten ihminen ajautuu pois Jumalan tarkoittamalta tieltä, joskin tavattoman hurskauden ympäröimänä, ja päätyy helposti siihen, mihin kukaan ei todellisuudessa haluaisi:  "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!"

Jumala armahtakoon seurakuntaansa ja sen keskuudessa toimivia lain julistajia! Kuka on vielä sitä mieltä, että jokaisen tulee antaa julistaa ja tehdä mitä haluaa seurakunnan keskuudessa, kunhan hän vain on veli ja mainitsee joitakin hyväksyttyjä asioita. Minä en itse, niin kuin jo mainitsin, ole vielä milloinkaan aikaisemmin käsittänyt koko asian vakavuutta ja tuhoisuutta!

Room.4:15 sanoo, että laki saa aikaan vihaa. Me olemme tänä päivänä sen todistajia, että lakihenkinen julistus on saanut aikaan ennen näkemättömän vihan vyöryn. Mikään muu ei ole siinä määrin hajottanut seurakuntaa kuin tämä julistus, joka on saattanut veljen veljeä vastaan, sisaren sisarta vastaan: "Yksi teistä sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', toinen: 'Minä Apolloksen', joku taas: 'Minä Keefaan', joku vielä: 'Minä Kristuksen'." (1.Kor.1). Jos koska, niin nyt on oikeutus kysyä ja jopa huutaa suureen ääneen sama kysymys minkä jumalanmies esitti tuon ajan uskovaisille:

 "Onko Kristus jaettu?"

Mikä ja kuka jakaa Kristusta? Miksi ihmiset sanovat olevansa sen ja sen puolta? Väärien puheiden, väärän julistuksen johdosta! Väärät korostukset ja toissijaisten asioiden esiin nostaminen ovat saattaneet veljet ja sisaret toisiansa vastaan. Tuomion henki on tullut jumalanlasten keskuuteen, vaikka Sana sanoo: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen!" (Kol.2:16-17). "Ruumis on Kristuksen!" "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut!"

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" Onko siis mikään ihme, että lähes jokainen näissä lakihenkisissä kokouksissa kävijä on sanoutunut irti entisistä veljistänsä ja sisaristansa sanoen: "Minä en tule enää sinun kokouksiisi, minä käyn  sen  veljen kokouksissa!" ONKO KRISTUS JAETTU? Miksi kukaan näistä noissa kokouksissa kävijöistä ei enää suhtaudu samanlaisella ystävyydellä muita veljiä ja sisaria kohtaan niin kuin aikaisemmin? "Minä olen nyt sen veljen puolta!"!

"Laki saa aikaan vihaa!" Miten se käytännössä näkyy? On tuskin enää mitään, mitä nämä lakihenkiset eivät olisi synniksi julistaneet, mainiten lukemattoman määrän asioita, joista Jumalan Sana ei sano mitään, vaan antaa itsekullekin omantunnon vapauden. Nyt sitten veljet ja sisaret sanovat: "Tämä veli on julistanut, että se ja se asia on syntiä ja väärin, kuitenkin sinulla on kotonasi juuri näitä asioita! Minä en halua olla missään tekemisissä sinun kanssasi, sillä sinä et noudata Sanaa!" Oikeammin tulisi sanoa: "Sinä et noudata veljemme määritystä siitä, mikä hänen mielestänsä on syntiä, epäjumalille uhrattua!" Kirous on tullut seurakunnan ylle kaiken tämän julistuksen kautta!

Paavali kirjoittaa galatalaisille: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!" (5).

Itseasiassa lainomainen julistus, tiettyjen asioiden synniksi määritteleminen ohitse Sanan todistuksen, on täysin mieletöntä ja vailla minkäänlaista järjellistä pohjaa. Tätä ovat kuitenkin kaikki kirkkokunnat harjoittaneet kautta vuosisatojen, ja mikä kummallisinta, se on tullut nyt niin sanottuun meidänkin piiriimme. Miten voin sanoa tällaista? Avansanat ovat: "Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle... että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain!" Tänä päivänä ei kukaan enää vaadi meitä ympärileikkaukseen, mutta meille esitetään sitäkin suurempi määrä muita asioita, jotka perustuvat täysin samaan henkeen kuin tuokin vaatimus Paavalin aikana. Mutta kaikki nämä lakihenkiset julistajat ovat mitä suurimmassa ristiriidassa opetuksensa kanssa ja tekevät itsensä jossakin määrin naurettaviksi. Paavali sanoo jumalallisella arvovallalla, että joka pitäytyy lakiin, on velvollinen täyttämään koko lain!

Erikoisesti yksi julistaja tässä maassa on nimeltä mainiten luetellut suuren määrän esineitä ja asioita, jotka ovat vääriä. Jos hän ei ole kaikkea aivan nimeltä maininnutkaan, ovat hänen kuulijansa joka tapauksessa ymmärtäneet kaiken juuri siten, kuin mitä minullekin on kerrottu, ja olenhan itsekin kuullut melkoisen määrän näitä synniksi julistamisia. Mutta millä perusteella nämä valinnat ja määritykset on tehty? Joka tapauksessa on kysymys asioista, joista ei ole mainintaa Sanassa, ja siten kaikki perustuu tuohon ajatukseen sen määrittelemisestä, mikä on epäjumalanpalvelusta, vaikka Sana ei sitä olekaan määritellyt. Mutta jos  tämä  on syntiä, niin miksei sitten tämä? Jos yhden lajin nauttiminen on väärin, niin miksei sitten jonkin toisenkin? "Älä tartu, älä maista, älä koske?"

Lyhyen aikaa alkuseurakunnan alussa oli täydellinen sopusointu uskovaisten keskuudessa. Mutta mikä oli ensimmäinen asia, mikä rikkoi tätä harmoniaa? "Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: 'Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." (Apt.15:1). Mikä oli seuraus tästä opetuksesta? "Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan..." Seurakunnan keskuudessa syntyi ensimmäinen riitakysymys, ja huomatkaamme, että oltiin tekemisissä lain ja Evankeliumin välisen vastakkaisuuden kanssa!

Ketä vastaan ovat nämä kaikki lakihenkiset opetukset kohdistettu? Millainen merkitys niillä on? Mitä selvimmän vastauksen meille tähän kysymykseen antaa Pietari apostolien ja vanhimpien ollessa koolla: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme... " (Apt.15:10-11).

"Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa?"

Käsitämmekö, kuinka vakavien asioiden kanssa olemme tekemisissä? Nämä opettajat, jotka halusivat Uuden Liiton opetuslasten kannettavaksi asioita, jotka liittyivät ainoastaan Vanhan Testamentin käskyihin, eikä usein niihinkään, vaan perinteisiin opetuksiin, halusivat sekoittaa Evankeliumiin, ilosanomaan, Sanan täyttymykseen, jotakin sellaista, mikä oli vain varjokuvaa sille, mikä nyt oli käynyt toteen heidän silmäinsä edessä.

Olen mielestäni ollut hyvin selvillä siitä, mitä Sanaan on kirjoitettuna, mutta joudun nyt huomaamaan, että helposti jää jotakin panematta merkille. Olen usein sanonut, että se päätös, minkä apostolit ja vanhimmat Pyhän Hengen kanssa tekivät, on kahteen eri kertaan Sanassa. Mutta todellisuudessa sama on kirjoitettuna kolmeen eri kertaan! Eikö tämä ole mitä suurin vahvistus sille, että on kysymys vakaasti päätetystä asiasta, jota ei kukaan ihminen voi muuttaa?

Mitä ovat ne asiat, jotka nimeltä mainiten voidaan asettaa Uuden Testamentin uskovaisten "kannettavaksi"?

"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu, sekä verta." (Apt.15:19-20). Näin puhui Jaakob koolla olevien keskellä.

"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (*Uusi käännös). (Apt.15:28-29).

"Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (*Uusi käännös) (Apt.21:25).,

Tässä meillä on kolmen todistus siitä, mitä pakanuudesta kääntyneiden tulee noudattaa!

Viimeisen lainauksen yhteydessä kerrotaan siitä, mitä ihmiset sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita..." Tässä juuri onkin monen kohdalla vaikeus: Entisen asettaminen syrjään uuden tilalta. Vanhan hapatuksen peseminen pois. Koska tätä ei ole tehty, on itsestään selvää vaikeuksien tuleminen seurakunnan keskuuteen. Sentähden oli apostolien ja vanhimpien puututtava näihin asioihin: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin..." (Apt.15).

Eikö tämä ole juuri samaa, mitä meidän keskuudessamme on tapahtunut?

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" 

"Muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet..."

Kysymyksemme kuului: "Mitä ovat harhaopit, mitä on toisenlainen evankeliumi?" Emmekö ole jo kyllin selvästi nähneet, että tämä toisenlainen evankeliumi mitä suurimmassa määrin koostuu väärästä lain korostamisesta, ymmärtämisestä? "Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät." (1.Tim.1:6-7).

Helmikuussa 1994