Koko maa on Minun

”’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat israelilaisille.” (2.Moos.19:4)

Meitä siis jumalallisen viisauden perusteella verrataan kotkiin. Olemme puhuneet näkemisestä, ja tässä kohdassa kiinnitetään huomiomme siihen, mitä tapahtui egyptiläisille. Vastakohtana meidän tulee nähdä Jumalan huolenpito valitsemaansa kansaa kohtaan. Kun kotkanpoikanen on vielä nuori, saattavat sen voimat lennossa vähetä siinä määrin, että se on otettava aikuisen kannettavaksi. Se saa siis huomata olevansa riippuvainen vanhemmastaan, jota kohtaan on osoitettava sille kuuluva arvostus. Miten oikeastaan voi olla mahdollista, että Jumalan kansa sellaisella tavalla on kadottanut näyn omasta asemastaan tämän maailman keskellä? Mikä estää meitä ottamasta asemaamme, mikä on vienyt meiltä rohkeuden käyttäytyä sen mukaisesti, että me todella olemme Jumalan omaisuuskansa ennen kaikkia muita kansoja?

Vaikka syntiinlankeemuksessa sielunvihollinen sai tämän maailmanjärjestelmän hallintaansa, pätee kuitenkin lunastuksen kautta: ”Sillä koko maa on Minun!” Todellinen valta ja viimeinen sana ovat yhä vielä Hänen käsissään, joka voi täydellisellä auktoriteetilla sanoa: ”Sillä koko maa on Minun!”

Samassa yhteydessä meidän tulee nähdä oma asemamme tässä maassa: ”Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.”

En voi olla ihmettelemättä useiden ihmisten asennetta tätä Sanan pohjalta nähtävää järjestystä kohtaan. Olemme puhuneet seimestä ja yksinkertaisuudesta meidän Herramme elämässä. Olemme puhuneet nöyryydestä ja mielentilasta, joita meiltä odotetaan. Nöyryys ja alhaisuus hengellisessä mielessä eivät kuitenkaan tarkoita asemamme väheksymistä. Me olemme Uudenkin Testamentin mukaan pyhä kansa, jolla on oma asemansa etenkin Jumalan silmissä Kuninkaan lapsina. Maailma halveksi ristiinnaulitsemiseen asti Meidän Herraamme, mutta siitä huolimatta Hän on Kuningas ja Hallitsija, ja on eräänä päivänä palaava valkoisen ratsun selässä jumalattoman maailman tuomioksi.

Me elämme vielä armon ajassa, evankelioimisen ajassa. Nyt on selvästi osoittautumassa todeksi Herramme ilmaisu: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk.18). Joku rakas veljeni saattaa olla koko voimallaan perehtynyt ajatukseen armosta ja Jumalan rakkaudesta, ja siitä hän puhuu jokaisen tapaamisemme yhteydessä. Armo on tarkoitettu jokaiselle, ja Jumala rakastaa jokaista. Kaikki ovat yhdenvertaisia Hänen edessään, ja meidän tulee rakastaa jokaista, jopa vihamiehiämmekin. Tämä kaikki on totta, erikoisesti meille osoitetun käskyn mukaisesti. Näin on oleva koko elämämme ajan, mutta silti meidän on nähtävä myöskin kaiken takana oleva jumalallinen suunnitelma. Usko on siis Herran palatessa oleva hyvin kyseenalainen asia, Herramme oman kysymyksen perusteella. Mitä muutakin on meidän Herramme sanonut? ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” (Joh.3).

Kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa. Armon ja Jumalan rakkauden varjolla emme voi sulkea silmiämme kaikelta todellisuudelta, joka sisältyy Herramme ilmaisuun. Inhimillisessä armeliaisuudessamme me olemme huomaamattammekin pyrkineet näkemään jumalallisen suunnitelman omalla, totuutta pilkkaavalla tavalla, suodaksemme inhimillisen mielen mukaisen mahdollisuuden niillekin, jotka todellisuudessa ovat kääntäneet selkänsä Jumalan tarjoukselle. Me olemme manipuloineet tietoa kaidasta tiestä ja ahtaasta portista, kysymällä yhä uudelleen ja uudelleen, onko Jumala todella sanonut.

Jos seurakunta tekee tämän, turvautuu ns. maailma samaan ajatteluun, niin että nykyisen ”kristillisen” ajattelun mukaan oikeastaan jokainen pelastuu siinä määrin, kuin eräs paavi huudahti itämaiden uskonnon edustajille: ”Me olemme kaikki veljiä!” Me olemme kaikki toistemme lähimmäisiä, mutta ihmisen ei tule asettua Jumalan asemaan ja esittää suorastaan rienaavia ajatuksia. Armon tarjous on yhä vielä kaikesta huolimatta voimassa, mutta selvästikin tuomion pilvet sakenevat ja tummenevat ihmiskunnan yllä, koska suurin osa ihmiskuntaa on hylännyt tämän tarjouksen uskoen koko maailman kuuluvan heille, uskoen mieluummin kaikkeen mahdolliseen ”jumaluuteen”.

On harmi kun niin moni lukee hyvin vähän Jumalan Sanaa, niin että tunnen henkivallat, jotka moittivat minua siitä, etten perustele ajatuksiani useammilla sanankohdilla. Minun tehtäväni on saada Sinut ajattelemaan ja pohtimaan, etsimään itse ne kohdat, jotka puhuvat samoista asioista.

Jatkamme samasta aiheesta lähipäivinä.