Älkää mukautuko!

 

Olemme kirjoittaneet siitä, kuinka erikoisesti tässä ajassa enenevässä määrin pyritään manipuloimaan kaitaa tietä ja ahdasta porttia, ikään kuin kaikki olisi ihmisten ratkaistavissa. Vielä tänäänkin pätee Jumalan Sana:

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12)

Milloin tahansa keskustelumme on mennyt erilaisiin seurakunnallisiin ongelmiin, on joku painokkaasti tuonut esiin inhimillisyyttä ja vajavaisuutta. Näin on annettu suorastaan ymmärtää, että ongelmat ovat kiinteä osa seurakunnallisuutta ja ne tulee nähdä väistämättömänä inhimillisyytenä. Kuitenkin menneinä vuosina uskoon tuloni alkuaikoina oli aivan toisenlainen ääni kellossa. Ehkä tarpeettomankin usein korostettiin lainaamaamme sanankohtaa ja annettiin ymmärtää, että uskovaisen aina tulee etsiä mallia elämälleen Jumalan Sanasta ja seurakunnan yhteisistä kokouksista.

Kuusikymmenluvun lopulla alkanut selvä maallistuminen ja Sanasta luopuminen on johtanut siihen, mistä julkisessa sanassakin olemme kuulleet erilaisten kirkollisten auktoriteettien suusta. Kaitaa tietä ja ahdasta porttia ei enää näiden lausuntojen mukaan ole olemassakaan, vaan esim. luterilainen kirkko mukautuu tämän hetken virtausten mukaisesti, olematta minkäänlainen haaste jumalallisen elämän puolesta.

Tämän hetkinen Muutos-projekti tarjoaa ihmisille mahdollisuutta muutokseen elämässään, mutta miten näkevät ihmiset kaiken tarkoituksen, jos kerran ns. uskovaisetkaan eivät enää todella ole kokeneet aitoa muutosta, koska enää ei oikeastaan ollenkaan tutkita, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä!

Jumalan tahto ja tarkoitus eivät ole muuttuneet pienimmässäkään määrin vallitsevien olosuhteiden mukaisesti, vaan todellisuudessa jumalallinen mieli katsoo kehityksen olevan suuri todiste ajan vakavuudesta ja Sanan paikkansa pitämisestä – eli kaikki tulee ottaa entistäkin vakavammin! Jos jopa arkkipiispa kaikin tavoin ajaa mukautumista kuin käärmettä pyssynpiippuun, niin miksi eivät muutkin johtavat persoonat valitsisi samaa linjaa?

Me olemme todellakin inhimillisiä, vajavaisia, puutteiden riivaamia, mutta silti sitäkin enemmän pätevät kaikki ne kohdat Sanassa, jotka antavat vastauksen tähän ongelmaan. Sen sijaan että korostaisimme ihmisen suoranaista pahuutta ja luonnollista mieltä, meidän tulee todellakin tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sanassa toistuu vaatimus, että meidän tulee olla täydellisiä, niin kuin Taivaallinen Isämme on. Ajan henki kuuluttaa heti ajatuksen mahdottomaksi, koska kukaan ihminen ei ole täydellinen. Mutta mitä sanoo iankaikkisesti pätevä Sana?:

”Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8).

…jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot! Jos meissä todella asuu Jumalan Henki, johdattaa Hän meidät kaikkeen totuuteen. Hän ottaa Herran Jeesuksen Kristuksen omasta ja jakaa meille, vaikuttaen meissä asuvan Sanan kautta puhdistumisen ja muuttumisen. Me olemme loppuun asti vajavaisia, minkä Paavali niin selvästi tuo julki:

”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” (Room. 7).

Meissä on siis kaksi eri puolta. Ratkaisevaa on nyt, kumpi puoli on voitolla ja kumpaa puolta me tuemme päivittäisessä elämässämme. Kuoletammeko me Hengellä lihan teot? Pidämmekö huolen hengellisestä ihmisestämme, ruokkien sitä päivittäin Jumalan Sanalla ja avautuen Pyhän Hengen vaikutukselle, joka haluaa vallata meidät siinä määrin, että lihallinen puolemme on jatkuvasti alakynnessä? On itsestään selvää, että mielemme on väärien vaikutteiden alaisena, jos emme ole Sanan ja Pyhän Hengen vaikutuksen alla. Olosuhteet eivät missään määrin oikeuta laiminlyömään hengellisen ruoan nauttimista, vaan päinvastoin nykyisen kehityksen keskellä ei voi olla korostamatta oikeanlaisen heräämisen merkitystä.

Meidän tehtävämme ei ole luoda pelkoa, mutta kaikki tapahtuva kertoo ikävistä asioista, joiden keskellä kestämme vain todellisessa yhteydessä Herramme kanssa.

Jatkuu…