Ajankohtaista 1

En ole kirjoittanut mitään uutta muutamaan kuukauteen. Ikivanha kone, jota tavallisesti olen käyttänyt kirjoittamiseen, ei keväällä toiminut oikealla tavalla.

Miksi laite nyt näyttää toimivan, sitä en osaa sanoa. Tässä koneessa on maksettu Word, joten siitä ei mielellään luovu. Uudet koneet ovat niin nopeita, että pienelläkin virheliikkeellä saa aikaan melkoisen määrän vahinkoa.

Nyt alkavat kaikki julkaisukelpoiset kirjoitukseni olla blogissani. Jäljellä on suuri määrä materiaalia, jota ei ole tarkoitettu nettiin.

Olen hämmästynyt siitä kiinnostuksesta, mitä blogini on aikaansaanut maailmanlaajuisesti. Nyt vuoden aikana on lukutapahtumia ollut pitkälti yli kahdeksantuhatta. Vierailijoita on lukuisista maista, eniten oman maan ohella Yhdysvalloista. Jostakin syystä kannanottoja ei ole ollut lainkaan. Onko se hyvä vai huono merkki?

”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, 2. se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". 3. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. 4. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. 5. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, 6. et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. 7. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. 8. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. - 9. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. 10. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. 11. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. 12. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 13. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. - 14. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. 15. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. 16. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.” (Ps.91)

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi…” (Ps.91)

”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän. Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi. Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä. Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?  (Jes.40)

Olen joutunut todella paljon miettimään kaikkea kirjoittamaani ja julkaisemaani materiaalia. Tiedostan hengessäni tietynlaiset vastahenget, jotka haluavat korostaa ihmisen vajavuutta ja käskyä rakastaa jopa vihamiehiämme. Nöyryyden korostaminen sopii joillekin erinomaisesti, ja siksi lukemattomat ovat katsoneet kohtuulliseksi asettua maahan makaamaan, ihmetellen jalanjälkiä kasvoillaan.

”Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä: Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: ’Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi’; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.”  (Jes.51)

Me olemme aivan liiaksi oppineet kaiken väärän hengellisen vallan alla ajattelemaan kaiken yhden suhde yhteen. Rakkauden lakia on korostettu meille aina sopivissa kohdin, siirtäen se todellisuudessa oikealta paikaltaan. Sitä ei itse asiassa tarvitse sijoittaa tai siirtää jonnekin, vaan se on Kaikkivaltiaan omalle paikalleen asettama, ei ohje tai sääntö, vaan itse Elämä, sanan muotoon muovattuna. Me olemme kaikki vajavaisia, puutteellisia, epäonnistuvia, mutta eikö ole jo tullut aika ajatella asemaamme ja olemustamme myöskin jumalallisesta näkökulmasta?

Me olemme oppineet aivan liiaksi näkemään itsemme inhimillisestä näkökulmasta, korostaen nöyryyttä ja alistumista ihmiskeskeisistä motiiveista. Nöyryys taitaa sittenkin olla jotakin muuta, kuin mitä meille on opetettu. Nöyryys on vain yksi osa sitä henkistä ja hengellistä hahmoa, josta Herramme eli meille esimerkin. Tietämättömyys ja hengellisten todellisuuksien sivuuttaminen on pikemminkin epäuskoa ja itsekorostusta. Kolossalaiskirje tuo sen silmiemme eteen mitä selvimmin sanakääntein:

”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”

”Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi…” (Ps.91).

”Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa.”

Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? Mitä mieltä olette Hänen ajatuksistaan?

Meidän tulee enemmän kuin koskaan aikaisemmin tiedostaa, missä ajassa me elämme. Laittomuus on päässyt valtaan ja rakkaus kylmennyt kaikissa piireissä. Silti pätevät meille annetut ohjeet loppuun asti, niin käsky rakastaa kaikkia, kuin myös mennä kaikkeen maailmaan. Tuhannet ovat kaatuneet ja kaatuvat edelleenkin ympärillämme, oikealle puolellemme ei juurikaan ole jäänyt ketään muuta kuin Herramme!

Missä sitten tekevät useimmat uskovaiset suurimman virheensä? Katsomalla liiaksi oikealle sekä vasemmalle! Me olemme omalla tavallaan huolissamme ympäröivistä ihmisistä, ja mielellämme rakkaudellisuudessamme olemme alkaneet epäillä Jumalan puhetta ja Hänen tarkoituksiaan. Meidät on asetettu Tielle, jonka suuntaviitat eivät voi olla selvemmät, mutta ympäriltämme lankeavat ihmiset saattavat meidät hämmennyksiin. Me toivoisimme paljon useamman pelastuvan ja kulkevan uskon tiellä. Me olemme toteuttaneet lähetyskäskyä, ja kun nyt olemme saapuneet totutun elämänmuodon viimeisiin hetkiin, suljemme aivan liian suuressa määrin silmämme sille tosiasialle, että vaikka vielä on armon aika, tuomion pilvet ovat erikoisella tavalla kerääntyneet yllämme levittyvälle taivaalle. Kun armo hylätään, käännetään selkä Luojallemme, pätee entistä selvemmin Jumalan Sana: ” Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa.”

Rakkautta ei ole silmien sulkeminen ja Sanan epäileminen. Meidän tehtävämme ei ole ensisijaisesti julistaa Jumalan tuomioita, vaan aitoa, alkuperäistä Evankeliumia, joka sekään ei sulje pois sitä tosiasiaa, että jokaisen ihmisen on kuoleminen, ja sen jälkeen tulee tuomio. Ihminen on itse tuominnut itsensä omilla ratkaisuillaan ja tekemisillään!

Tilanteemme on inhimillisesti äärimmäisen ristiriitainen kaiken kehityksen keskellä, joka ei missään määrin näytä tukevan uskomuksiamme ja odotuksiamme. Miksi mainita tällaista, jos kerran kaikki on jo ennalta kerrottu meille ja varoitettu viimeisistä ajoista? Ongelma ei ole ollenkaan itse kehityksessä ja viimeisissä tapahtumissa, vaan meissä itsessämme. Kaiken keskellä olemme alkaneet kysellä enemmän kuin koskaan aikaisemmin: ”Miten sitten käy tämän ja tämän?” Herramme vastaus meille tänä päivänä on sama kuin silloin kerran: ”Mitä se sinua koskee, seuraa sinä Minua!”

Tänä päivän varoitus siis kuuluu Pyhän Hengen mitä suurimmalla vakavuudella: Sinun eteesi on asetettu selvä Tie, josta sinulla on mitä tarkin tieto. Syrjäsilmällä sinä voit havaita mitä ympärilläsi tapahtuu, mutta askeltesi ei tule harhaantua jo valitsemaltasi tieltä. On samantekevää mitä joku lähelläsi tekee, hän suorittaa omat ratkaisunsa, jotka saattavat murehduttaa sinua, mutta sinä olet täydellisesti vastuussa itsestäsi ja Tiellä pysymisestäsi. Sinua ei todellisuudessa ole jätetty yksin, nyt uskosi koetellaan ja Ylhäällä tahdotaan nähdä todellinen tahtosi. Uskotko kaiken sydämessäsi ja omakohtaisesti, vai oletko sittenkin kiinni jossakin ihmisessä ja hänen karismassaan, opetuksessaan. Tieto ei tänä päivänä ratkaise, vaan sydämesi usko. Pidä kiinni siitä, minkä tiedät oikeaksi ja raamatulliseksi, vaikka kukaan ympärilläsi ei tukisi sinua uskossasi! Yksinäistä yksinäisemminkin sinun on hetkenä minä tahansa astuttava Luojasi eteen. Et voi vedota keneenkään toiseen ihmiseen, olkoon hän vaikka kuinkakin suuri ihmisten silmissä. Sinä tiedät, kuka on Tie, Totuus ja Elämä!

Me emme Jumalan silmissä ole keitä tahansa:

”Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä - kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.” (Jes.43).