”Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun
Jumalasi, joka ajaa kansansa asian…”
Kenen ja millä asialla me olemme olleet menneen
elämämme aikana? Olemmeko etsineet Jumalan valtakuntaa ja Hänen
vanhurskauttansa siinä määrin, että olemme saaneet kaiken tarpeellisen? Meille
on osaltaan luvattu yltäkylläinen elämä, koska Herramme itse puhui siitä. ”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja
tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi
yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten
edestä.” (Joh. 10).
Me olemme tässä yhteydessä aina ajatelleet kai vain
luonnollisia lampaita, koska emme ole juurikaan panneet merkille niitä
tekijöitä, jotka ovat anastaneet meiltä valtavan määrän hyvää hengellisyyttä.
Jo ennen Herramme tulemusta esiintyi suuri määrä ns. ”Messiaita”, jotka
ilmoittivat olevansa vastaus kansan odotuksiin. Kaikki väärät lupaukset ja
odotukset toimivat Jumalan asiaa vastaan, ja usein ihmettelemme miksi Hän
sallii kaiken tämän. Vastaus on itsestään selvä, jos vain haluamme nähdä sen.
Ihminen oman lankeemuksensa kautta luovutti perintönsä sielunviholliselle jo
Eedenin puutarhassa, kuuntelemalla enemmän vihollisen kuin Luojansa ääntä.
Ihmisen ainoa tie takaisin oikeanlaiseen ja aitoon
jumalayhteyteen kulkee ainoastaan Hänen kauttaan, joka syntyi tämän maan päälle
todellisena ja aitona lihaan tulleena Jumalan ilmestyksenä. Mutta jo alun
täytyy olla oikea ja meille annetun esikuvan mukainen. Hengellinen tiemme ei
ala jostakin kohottavasta kokemuksesta tai inhimillisen alttarin eteen
polvistumisella. Meidänkin tiemme kulkee seimen ja karjatilan tuoksujen kautta,
yksinkertaistakin yksinkertaisemman ilmestyksen kautta. Alku on kuva koko
pelastushistorialle, sillä kuinka meille voisi tapahtua jotakin radikaalisti
Herramme kokemuksesta poikkeavaa? Hänen tiensä alkoi yksinkertaisuudella joka
suhteessa. Kasvatusvanhemmat olivat yksinkertaista väkeä, yksinkertaisista
olosuhteista. Seimi ei ole vain joulunajan harras kuvaelma, vaan voimakas
viittaus siihen, mitä tuleva on.
Mitä vastaan me olemme itse asiassa kapinoineet
itkuinemme ja suruinemme? Kokemuksemme ei ole miellyttänyt meitä kipujen ja
sairauden Miehen tiellä kulkiessamme. Olemmeko oikeastaan ollenkaan käsittäneet
sitä armoa, joka on osaksemme tullut? Eihän meille oikeastaan koskaan ole
luvattu sellaista elämää, joka miellyttäisi meitä? Tai miellyttäisi mitä
meissä? Me olemme itsessämme pieni oma maailmansa, jossa erilaiset tunteet ja
olotilat vallitsevat monenlaisten sisäisten ja ulkonaisten tekijöiden vaikutuksesta.
Olemmeko sittenkään jääneet paitsi monista tärkeistä ja merkittävistä asioista?
Ajattelemmeko yhä vielä, että vain meitä miellyttävät asiat palvelevat meidän
parhaaksemme? Eikö loppujen lopuksi kaikki murheemme ja meitä painaneet asiat
sittenkin ole vaikuttaneet sen elämän ja yltäkylläisyyden lähenemiseen, mistä
Herramme puhui?
Jos kaikki olisi mennyt mieleni mukaisesti koko
elämäni ajan, missä silloin olisin? Olisin siellä, mikä minua miellyttäisi,
mutta mitä ajattelisi Luojani minusta? Tietyt ratkaisut olisivat johtaneet
minut aivan toisenlaisille teille, todellisuudessa kauaksi Jumalasta. Minulla
olisi kaunis ja varakas vaimo, lauma lapsia, upea asunto, uusinta mallia oleva
auto, kaikkea ihanaa ja upeaa ja mitä vain mieli saattaa kuvitella. En toki
puhuisi mitään maksakirroosistani, sydänoireistani, keuhkosyövästäni tai
jostakin vastaavasta. Eläisin humussa ja sumussa, täysin sokeana todelliselle
tilalleni. En ole vielä koskaan tutustunut keneenkään todella onnelliseen
rikkaaseen ihmiseen. En ole edes kuullut sellaisesta!
Jos elämäni olisi mennyt itse toivomallani tavalla,
en olisi voinut kertoa kaikesta siitä, mikä on tallennettuna blogiini. En olisi
ollut tippaakaan kiinnostunut asioista, joista on erilaisilla
nettisivustoillani käyty lukemassa tai kuuntelemassa vähintään 60 000 kertaa.
En ole kirjoittanut mitään itseni tähden, vaan on ollut niin lohdullista kuulla
uudestaan ja uudestaan, että kaikki on kuin suoraan juuri tämän ja tämän
ihmisen elämästä. En kertaakaan ole törmännyt vastustavaan mielipiteeseen,
vaikka lukijoiden joukossa on ollut suuri määrä psykiatreja, psykologeja,
terapeutteja, erilaisia sairaanhoitajia.
Moni asia ei meitä tänään miellytä. Mutta siitäkö
olisi kysymys? Minua ei ole miellyttänyt monikaan asia elämäni aikana, mutta enkö
itse kuusikymmenluvun lopulla antanut Herralle luvan tehdä elämälläni mitä
tahtoo? Enkö itse painokkaasti luvannut valitsevani mieluummin vaikeamman uskon
tien, pyytämättä ihmeitä ja merkkejä, kunhan vain saan aina olla varma siitä,
että mitä tahansa minuun sitten tuleekin, se tulee itse Herralta? Inhimillinen
mieleni on aina kapinoinut, mutta jokin sisimmässäni riemuitsee kaikesta siitä,
mikä on johtanut oikeaan suuntaan ja oikealle tielle. Ilman paria eri syöpääkään
en varmastikaan olisi siinä missä nyt olen. Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden
parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, eli etsivät Hänen tahtoaan. Itse en
kaikkea käsitä, mutta vaaditaanko sitä edes minulta? En käsitä oikeastaan
yhtään mitään, mutta silti olen Jumalan lapsi ja perillinen, Iisakin mallin mukaisesti.
Jotakin on Isämme minuun laittanut, niin etten ole Eesaun tavoin hetken
mielijohteessa sanoutunut irti elämäni kalleimmasta asiasta. Eesau kumarsi
hetken tarpeessa keittolautasen edessä jotakin pelottavasti suurempaa.
Jaakobille siunaus oli tärkeintä hänen elämässään, vaikkakin inhimillisen
vajavaisuuden keskellä.
Mikä on tällä hetkellä suurin ongelma, sen
perusteella mitä minulle kerrotaan? Yksinäisyys! Hernekeitto sotki kahden
veljeksen välit sellaisella tavalla, että toisen oli lähdettävä piiloon
odottamaan veljen vihan lauhtumista. Mitkä ovat ne syyt, jotka meitä estävät
tapaamasta ja pitämästä yhteyttä veljiin ja sisariin? Tässä kohdenkaan en
käsitä yhtään mitään, en sitten mitään! Kuka auttaisi minua ymmärtämään? En
uskalla julkaista sähköpostiosoitetta, se kun poikani kertoman mukaan saattaa
aiheuttaa roskapostiaallon. Mutta jos haluat ottaa yhteyttä, käy katsomassa
yksi sähköpostiosoitteeni sivulta www.ihminentavattavissa.net.
Sen suhteen ei ole toistaiseksi ollut enää suurempia ongelmia.
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti