Sydämen lihatauluihin! 2

”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Ei ole siis ollenkaan samantekevää mitä ja ketä me kuuntelemme ja luemme! Jo parin päivän ajan ovat mielessäni toistuneet sanat ”sydämen lihatauluihin”. Kuinka voisimmekaan tässä yhteydessä edes hetken ajatella jonkinlaisen ulkoistamisen mahdollisuutta! Koko aito kristillinen asia on olemukseltaan niin henkilökohtainen, sisäinen, että se voi toimia ja olla mahdollinen vain kahden iankaikkisen välillä!

Jos me todella olemme osa Jumalaamme ja Hänen olemustansa, toteuttaa Hän meissä ja meidän kauttamme iankaikkista suunnitelmaansa, joka perustuu Sanan lihaan tulemiseen, ensin Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa ja sitten uudestisyntymisessämme, joka on kirjoitettu sydämiimme, ei johonkin taskussamme olevaan jäsenkirjaan!

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.1).

Jos ja kun me kerran olemme osa Häntä ja Hänen aivoitustansa, on meillä pakostakin sama mieli ja samat ajatukset, eikö vain? Sydämelläni on usean päivän ollut ajatus, että jotkut jo suorastaan joutuvat epätoivoon kaikkien varoitustemme johdosta, koskien kunnioitusta Sanaa kohtaan. Kirjoittaja on lukenut tai kuunnellut Raamatun lukemattomia kertoja haluamatta ottaa siitä pois jotakin tai lisäämättä siihen jotakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastaava lukemisen määrä olisi uskon edellytyksenä jokaiselle ihmiselle!

Meille jokaiselle on kuitenkin todella tärkeätä tietää mitä Jumalan Sana sisältää, jotta emme olisi jatkuvassa epätietoisuudessa mitä erilaisimpien oppien vallatessa alaa. Jos Jumalan Henki on jo päässyt kirjoittamaan jotakin sydäntemme lihatauluihin, merkitsee se jokaiselle yksilölle ensisijaisesti oikeaa asennetta Jumalaa ja Hänen ajatuksiansa kohtaan! Eikö tämä aivan luonnostaan aikaansaa rakkauden Sanan lukemista kohtaan, kunkin voimien mukaisesti?

”…edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.”

Kuinka vajavaisen esikuvan tälle kaikelle antaakaan maallinen lapseus ja rakkaus! Me tarvitsemme mahdollisimman suuren määrän kirjoitusta, Jumalallisen Isän Rakkauden viestiä sydäntemme lihatauluihin! Vain siten voimme saada edes jonkinlaisen kuvan yli ymmärryksen käyvästä Jumalan Rakkaudesta lastansa kohtaan, niin että pakostakin sydämestämme nousee huudahdus: ”Abba, Isä!”

Milloin oikein pääsemme käsittämään, kuinka henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan on kysymys? Aivan kuten Mooseksen täytyi unohtaa inhimillinen viisautensa, samoin meidän tulee aivan erikoisella tavalla löytää oikea asenne elämään ja Jumalan Sanaan! Palakoot sydämemme lihatauluihin Herramme kaiken paljastavat sanat:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt.11).

Me elämme jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee! Ei ole kysymys kaiken ymmärtämisestä, vaan lapsenomaisesta uskosta!