Seura tekee kaltaisekseen!

”Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

”…ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.”

Etenkin juuri käynnissä olleet vaalikampanjat ja ehdokkaiden uskomaton itsevarmuus ja itsekehukin saivat jälleen kerran sisimmässäni heräämään ”psykologian opiskelijan”. En voi olla ihmettelemättä niitä perusteita, joita käyttämällä me teemme niin tärkeät valinnat eri ihmisten ja tahojen suuriäänisyyden ja itse kiillotetun gloorian perusteella! Eihän totisestikaan ole yhdentekevää ketkä vallitsevat maallemme ja kansallemme tärkeissä asioissa!

Kerta toisensa jälkeen toteamme tehneemme valintamme ihmisten ja heidän kannattajiensa luoman korostuksen perusteella, ja tämä tulee toistumaan tulevienkin vaalien yhteydessä. Mutta mistä voisimmekaan olla tyytymättömiä ja mistä voisimme laulaa valitusvirsiä, jos äänemme antaminen ei siihen oikeuttaisi! Muistakaamme kuitenkin, että Sanaan on kirjoitettu: ”Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.” (2.Moos.22:28, Apt.23:5).

 Jumalalle kiitos nykyisen presidenttimme valinnasta! Saimme jälleen kerran todella hyvän koko kansanpresidentin, jonka puolesta kehotan aivan erityisellä tavalla rukoilemaan, niin kuin hänen perheensäkin puolesta!

Mutta millä tiellä ja kenen kanssa me kuljemme muiden valintojemme suhteen? Kenen seurasta johtuvat lukemattomat asiat, joiden poistamiseen olisimme milloin tahansa valmiita, jopa useammin kuin veljemme Paavali rukoillen niiden poistumista, mutta ainakin näennäisesti turhaan?

”…ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.”

Kaikesta päätellen me kuljemme parhaassa mahdollisessa seurassa, joka ei kuitenkaan tuo mukanaan sellaista glamouria ja hyvinvointisuutta, joita ihminen yleensä kaipaa, maallisessa tilassansa. Päätämme ei silitellä toivomustemme mukaisesti eikä olkapäämme tärise hyväksyvistä taputuksista! Miksi? Miksi meistä pitäisi ajatella enemmän kuin mitä todella olemme aivan sen mukaisesti mitä meistä voidaan nähdä ja kuulla?

Me emme ole matkalla eduskuntaan, saati sitten presidentiksi tai johonkin korkeaan arvoon aivan oman ”Trump´imme” uskomattoman itseluottamuksen siivillä! Meidät on kutsuttu alhaisiin oloihin, joiden päämäärää kirkkaudessa ei mikään kuitenkaan voita! Tyytykäämme siis alhaiseen ja nöyrään Seuraamme Paavalin tavoin, saadaksemme jo nyt kuulla samat äärimmäisen lohdulliset sanat, aivan omakohtaisena viestinä tuonpuoleisesta:

”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

Mitä vastaamme tähän niin ihmisten kuin Jumalammekin edessä, tietoisena todellisesta olemuksestamme ja asemastamme Valkeuden Valtakunnassa ja sen arvoasteikossa?

”Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.”