Mikä kullekin sopii!?

”Mutta hän sanoi heille: ’Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon’.” (Matt.19).

”Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon…”

Heti ensimmäiseksi herää kysymys, ajatellen ennen kaikkea monia kuultuja mielipideilmaisuja, että miten oikein on meidän suhteemme Jumalan Sanaan? Tuleeko Jumalan Sanan tulla sovitetuksi meihin, vai meidän tulla sovitetuksi Jumalan Sanaan, nimenomaan lainauksemme tarkoittamassa mielessä? Ei ole kysymys pelastuksesta, sovituksesta siinä mielessä, vaan sopivuudesta ja soveltuvaisuudesta! Miksi antautua tällaiseen ”sanaleikkiin” ja ”saivarteluun”? Koska mitä pidemmälle aika ihmiskunnan kellossa kuluu, sitä enemmän valtaa alaa ajattelu, että Sana kokonaisuudessaan tosiaankin olisi sovellettavissa, sovitettavissa itse kuhunkin yksilöihmiseen, ihmisolemukseen, niin että periaatteessa jokaisella ihmisellä voi olla kaikista toisista poikkeava käsitys Jumalan Sanasta ja Hänen tarkoituksestansa, tahdostansa!

Jo inhimillisen järjenkin perusteella on tarkoituksetonta ja mieletöntä vaalia tällaista ajattelua, koska sen perusteella olemme tulleet siihen missä ennen kaikkea juuri nyt olemme! Omalla pienellä paikkakunnallani on tällä hetkellä enemmän kuin puoli tusinaa näkyvää uskonnollista yhteisöä, jotka tosin usein pitävät yhteisiä tilaisuuksia. Mutta onko Herramme tarkoittanut asiansa eteenpäin viemiseksi tällaisen valinnan – ja soveltamisvapauden, kun etsivä ihminen asetetaan lukemattomien kysymysmerkkien eteen? Tiedämme Jumalan Sanasta mitä Hän on selvästi tarkoittanut ja sanonut kohdallamme, mutta ongelma onkin siitä, MITÄ ME SANOMME, niin kuin eilen luimme! Mitä sanoo Sana, Raamattu, ilman minkäänlaista yksilöllisen selityksen mahdollisuutta siitä kokonaisvaltaisesta suunnitelmasta ja hengellisestä rakennuksesta, Jumalan temppelistä, jota meidät on kutsuttu rakentamaan, olemaan itse osa sitä? Ei siis ole kysymys mistä tahansa, valinnanvaraisesta laatimisesta ja kokoamisesta, vaan olemisesta osa Yhtä Hengellistä Ruumista, Herraa Jeesusta Kristusta!

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.” (Ef.4).

Ei ole selvästikään kysymys mistään soveltamisesta, kaupanteosta, neuvottelusta ja tinkimisestä jossakin valintapuodissa, vaan Jumalallisesta valinnasta, joka jo Jumalamme ennalta tietämisen kautta on luonut yksilökohtaisen, henkilökohtaisen suunnitelman. Hän on asettanut itse kunkin juuri sille paikalle, missä tämä palvelee jumallista kokonaiskuvaa, uskomattoman ihanaa palapeliä, jossa jokainen osa täydellisesti heijastaa juuri sitä, mihin se on tarkoitettu! On siis valinnanvaraisia asioita, todella harvoja, ajatellen henkilökohtaisia piirteitämme ja tarpeitamme, mutta kaiken kaikkiaan olemme tekemisissä ennalta nähdyn, Jumalallisen Elämän kanssa, joka kauneimmillaan tulee esiin Herramme meille antamassa esikuvassa:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” (Joh.5).

Kaikessa törmäämme suorastaan voimalla käsitteeseen Elämän Sanasta, Elämän Tiestä, Uudesta Elämästä! Ei ole niinkään kysymys meidän soveltamisestamme, valinnastamme, vaan Jumalan valinnasta itse kunkin kohdalla!