Mutta TE sanotte!

”Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: ’Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.’ Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ’Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.' Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'” (Matt.15).

Me saatamme olla yhtä innokkaita korostamaan Jumalan Sanaa ja sen merkitystä kuin Herramme maallisen vaelluksen ajan uskonnolliset johtajat. Ketä nämä kuuntelivat, keneltä he saivat oppinsa ja näkemyksensä? Olemme viime aikoina puhuneet tottelemattomuuden lapsista ja ilmavaltojen hallitsijasta. Ilman Herramme asiaan puuttumista ajautuisimme automaattisesti samaan asemaan ja tilaan kuin nuo uskonnolliset johtajat, ja pitäisimme itseämme aitona Jumalan Sanan ja sen merkityksen vaalijoina ja toteuttajina. Nyt viimeistään meille alkaa todella valjeta vihamielisten henkien vaikutustapa ja toimintaperiaatteet, joista useimmilla on aina ollut totaalisen väärä käsitys!

Me voimme arvostaa Jumalan Sanaa ”ylitse kaiken” ja korostaa sen merkitystä toistaen koko elämämme ajan Sen varoituksia siihen lisäämisestä ja siitä pois ottamisesta. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta vastustajalta, joka kanssamme yhtyy ajatuksiimme ja huutaa kanssamme aamenta! Vastustaja ilomielin sallii meidän uskonnollisen intomme ja tukeekin meitä siinä! Miten voisi olla näin? Eikö kirjoittaja ole nyt lopullisesti alkanut sekoilla? Ei todellakaan, siihen tuo selvintäkin selvempää hengellistä valaisua lainaamamme sanankohta!

Kuka olisi sen enempää korostanut Jumalan arvovaltaa ja Hänen Sanansa merkitystä kuin nuo uskonnolliset johtajat Herramme maanpäällisen vaelluksen aikana ja kaikkina myöhempinäkin aikoina? Heillä oli ymmärrys Sanaan ja he olivat ainakin omasta mielestään todella paljon vartijoita! He valvoivat Sanan toteuttamista, kivittämisen varjon levätessä jatkuvasti kansan yllä! Sanan rikkominen oli todella ankarasti rangaistava rikos!

Uskonnollinen maailma siis näki kirjaimen eikä välittänyt sen kuolettavasta vaikutuksesta, vaan suorastaan nautti saadessaan jonkun kiinni rikkomuksesta! Muistakaamme aina aviorikoksesta kiinni saatu nainen ja hänen tuomisensa Herramme luokse. Nämä uskonnolliset johtajat eivät tienneet mitä me tiedämme:

”…mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Mikä oli se tekijä tai tekijät, jotka saivat meidän Herramme sanomaan:

”Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'”

Nämä sanat loukkasivat kuulijoitaan suorastaan sisintä repivällä tavalla, koska heidän näkemyksensä itsestään oli jotakin aivan muuta! Hehän kiivailivat Jumalan ja Hänen asiansa puolesta siinä määrin, että heidän hengellinen egonsa oli kuin luntakin valkeampi viitta. Me voimme ajatella aivan samojen näkemysten perusteella täyttävämme kaikki meille annetut vaatimukset. Me kunnioitamme Raamattua Jumalan Sanana ja kiivailemme sen puolesta, mutta… mutta…! Mikä on se seikka, joka tekee tyhjäksi kaiken ”hengellisyytemme” ja kiivailumme? Meillä on kylläkin Sana, mutta ei siinä kaikki! Me emme mielestämme lisää mitään emmekä ota pois, mutta siitä huolimatta meillä on Sana plus-miinus jotakin!

Tulkoon nyt kertakaikkisesti osoitetuksi se, että oman selityksen antaminen missä muodossa tahansa, olkoon se perinnäissääntö tai jotakin muuta vastaavaa, merkitsee juuri sitä, mitä Herramme sanoo:

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.”

Kuinka kammottava totuus! Ei vain jotakin plus tai miinus, vaan tyhjä!