”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4)
Voidaksemme riippua kiinni jossakin, on meidän annettava
selvittää itsellemme mistä on mahdollista pitää kiinni ja mikä omalta osaltaan
kannattaa meitä! Kaikessa mitä meidän Herramme meille esittää on
jumalallinen järki ja ymmärrys ja ennen kaikkea toteutettavuus. Kaikki tämä
edellyttää meiltä totisinta ja vakavinta mahdollista itsetutkistelua,
mielenmuutosta, sillä oma ymmärryksemme ei paljasta meille näkymättömiä,
hengellisiä todellisuuksia.
Miten suuri osa ihmisiä toteuttaa omia näkemyksiään ja
pyrkii olemaan aito kristitty? Puhumalla ja selittelemällä lukemaansa ja
kuulemaansa, mutta tämä ei ole sitä viisautta ja ymmärrystä, mistä lainauksemme
meille puhuu! Kaikki Sanassa meille esitetty on tarkoitettu noudatettavaksi ja
seurattavaksi, elämäksi muutettavaksi! Siten voimme tietää mitä kohti kuljemme,
minne olemme menossa!
”Tyhmä puhuu
paljon; mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle,
mitä hänen jälkeensä tulee? Oma vaivannäkö väsyttää tyhmän, joka ei osaa
kaupunkiinkaan kulkea.” (Saar.10).
Me emme selvästikään voi ripustautua omiin pimeän sydämemme
näkemyksiin!
”…vaikka ovat
tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet,
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on
pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja
ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja
lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. (Room.1).
Me voimme siis puhua paljonkin ja esittää hengellisiä
näkemyksiämme, mutta olla kuitenkin oman ymmärryksemme ja voimamme varassa, eli
riipumme omassa itsessämme, kuin nostaen itseämme tukasta!
Voidaksemme todella kiinnittyä Herraan, on meidän annettava
Hänen Henkensä johdattaa ja auttaa itseämme.
”…vaan, niinkuin
kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole
ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä
rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä
Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä
ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan
tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet
maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala
on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen
viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset
hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan
Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se
on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee
kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on
tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on
Kristuksen mieli.’” (1.Kor.2 ).
Tässä meille todella laajamittainen vastaus siihen, missä ja
miten meidän tulee riippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti