Pidä lujasti kiinni!

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4)

Kuinka riippuvaisia olemmekaan Herrasta ja Hänen antamistaan Elämänohjeista! Me ajattelemme usein Herran Sanaa vain käskyinä ja lakina, ikään kuin joinakin irrallisina rakennusohjeina, vaikka kysymys onkin itse rakennustarpeista, koska Herra Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hebr.13:8), ja Hän on Itse Sana! Eli voidaksemme siis riippua kiinni Herrassa, meidän on tehtävä se riippumalla kaikessa siinä ilmaisussa, mitä kutsumme Hänen kirjoitetuksi ja puhutuksi Sanaksensa!

Ilman Sanan tuntemista me voimme kylläkin luoda itsellemme mieleisiä näkemyksiä ja mielikuvia kaikesta siitä, mitä toivomme jumalasuhteelta ja hengelliseltä elämältä. Mielessäni alkoivat kuitenkin hetki sitten soida sanat:

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä.”

Mitä oli tapahtunut kansan keskuudessa erämaavaelluksen aikana? Se ei ole mitään riemullista ja voitokasta kerrottavaa eikä luettavaa, eikä se ole kovin kaukana kenestäkään meistä, etenkään tänä aikana, jolloin kaikin tavoin pyritään vaikenemaan kaikesta siitä, mikä kuuluu hengelliseen maailmaan ja Uuteen Elämään!

Jumalan Sanan kuvaamat asiat toistuvat kautta koko ihmiskunnan historian, kirkkohistorian. Etenkin juuri nyt, tässä ajassa, punnitaan entistäkin tarkemmin missä ja kenessä me riipumme kiinni. Nyt käyvät kautta maailman aivan ennen kokemattoman kaltaiset tuulet ja aallokot, jotka tahtovat viedä mukanaan kaiken irrallisen ja heikosti kiinnitetyn!

”Älkäämmekä harjoittako haureutta, niinkuin muutamat heistä haureutta harjoittivat, ja heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentä kolme tuhatta. Älkäämme myöskään kiusatko Herraa, niinkuin muutamat heistä kiusasivat ja saivat käärmeiltä surmansa. Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1.Kor.10).

Me totisesti joudumme elämään ja olemaan maailmanaikojen loppukaudessa, mikä asettaa meidät jälleen kerran elämän ja kuoleman välisen ratkaisun eteen! Mihin kiinnitämme katseemme, huomiomme? Mitä pidämme tärkeimpänä asiana kaiken lisääntyvän väärän arvostuksen keskellä? Mihin haluamme ripustautua turvaa hakien kuin linnunpoikanen emonsa siipien suojaan? Vai voisimmeko todella olla niin tyhmiä ja järjettömiä, että uskomme selviytyvämme kaikesta omin voiminemme?

”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.”

Meidät on kutsuttu Elämään, joka perustuu näkymättömään maailmaan, uskon maailmaan, joka kuuluttaa meille juuri nyt aivan uudella ja voimallisella tavalla:

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin…” (Hebr.10).

Riippukaamme siis loppuun asti kiinni Hänessä!