Tottelemattomuuden lapsia? 2

”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa…” (Ef.1).

Eilisestä lähtien on ajatus ”tottelemattomuuden lapsista” pyörinyt mielessäni mitä erilaisimmista lähtökohdista katsoen. Mikähän olisi se tekijä, joka kautta aikojen on tuottanut itselleni eniten murhetta ja henkistä tuskaa hengellisen työn piirissä? Voimme varmuudella todeta olleemme koko ajan tekemisissä aidon Jumalan Sanan julistuksen kanssa, mutta eräänlainen hajaannus ja erottelu (kurittomuus) tuntuivat selvästikin saavan koko ajan enemmän alaa.

Kuulimme päivästä toiseen mitä Jumala Sanansa kautta tahtoi meille sanoa ja mihin Hän tahtoi meidät johtaa. Iloitsimme hengellisistä syvyyksistä ja uskoimme Herran tulemuksen olevan aivan oven edessä. Mutta, mutta… Jokin ei kuitenkaan ollut siten kuin kaikesta olisi voinut päätellä. Kaikki murhe ja tuska eivät perustuneetkaan itse perusasiaan, vaan mitä erilaisimpiin seurausilmiöihin! Puhuttiin kylläkin hyvistä ja parhaistakin asioista, mutta mitä tapahtui käytännössä, mikä oli käytännön elämän todellisuus? Korostettiin yli kaiken Jumalallista Rakkautta, mutta ilmenikö se todellisuudessa juuri missään? Oliko todellisuus sittenkin:

”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan…” (Matt.24).

Tottelemattomuuden lapset, hengellisen isänsä hengessä ja opastuksessa, ovat selvästikin hyvin uskonnollismielisiä ja tietävät hengellisistä asioista todella paljon, toimien jumalisuuden ulkokuoren katveessa. Tämä petollistakin petollisempi ulkoinen olemus ei ole ollenkaan sitä, mitä se näyttää olevan. Sen selventää meille Jumalan Sanan todistus, kun vain olemme valmiit ottamaan vastaan Sanan kokonaistodistuksen Pyhän Hengen johdatuksessa!

Aikanaan lukemattomat ihmiset ovat kuulleet aitoa Jumalan Sanan julistusta ja opetusta niin puhuttuna kuin kirjoitettunakin. Miksi kaikki ei kuitenkaan ole johtanut aitoon kristilliseen yhteishenkeen ja keskinäiseen rakkauteen? On olemassa valtava määrä uskovaisen nimellä kulkevia ihmisiä, mutta riittääkö pelkkä tietäminen, kuuleminen ja lukeminen? Mitä sanotaan pahimmasta vastustajastamme?

”Joku ehkä sanoo: ’Sinulla on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” (Jaak.2).

Mainitsemiemme seikkojen johdosta emme todellisuudessa poikkea riivaajien uskonnollisuudesta! Mitä luimme eilen voimattomuudesta?

”…hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin…” (2.Tim.3)

Vihamielisillä piireillä on kylläkin tietynlaista voimaa ja kykyjä suorittaa ihmeiksi luokiteltavia asioita, mutta tämä ei ole se Voima, josta me olemme riippuvaisia! Mikä on se tekijä, joka selvimmin erottaa nämä voimat toisistaan? Yksi avainsana on ”tottelemattomuus”!

”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

Ratkaisevaa ei siis ole se mitä luemme ja kuulemme ja tiedämme, vaan mitä teemme käytännössä!