”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa…” (Ef.1).
Eilisestä lähtien on ajatus ”tottelemattomuuden lapsista”
pyörinyt mielessäni mitä erilaisimmista lähtökohdista katsoen. Mikähän olisi se
tekijä, joka kautta aikojen on tuottanut itselleni eniten murhetta ja henkistä
tuskaa hengellisen työn piirissä? Voimme varmuudella todeta olleemme koko ajan
tekemisissä aidon Jumalan Sanan julistuksen kanssa, mutta eräänlainen hajaannus
ja erottelu (kurittomuus) tuntuivat selvästikin saavan koko ajan enemmän alaa.
Kuulimme päivästä toiseen mitä Jumala Sanansa kautta tahtoi
meille sanoa ja mihin Hän tahtoi meidät johtaa. Iloitsimme hengellisistä
syvyyksistä ja uskoimme Herran tulemuksen olevan aivan oven edessä. Mutta,
mutta… Jokin ei kuitenkaan ollut siten kuin kaikesta olisi voinut päätellä. Kaikki
murhe ja tuska eivät perustuneetkaan itse perusasiaan, vaan mitä erilaisimpiin
seurausilmiöihin! Puhuttiin kylläkin hyvistä ja parhaistakin asioista, mutta
mitä tapahtui käytännössä, mikä oli käytännön elämän todellisuus? Korostettiin yli
kaiken Jumalallista Rakkautta, mutta ilmenikö se todellisuudessa juuri missään?
Oliko todellisuus sittenkin:
”Mutta jos paha
palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy', ja rupeaa lyömään
kanssapalvelijoitaan…” (Matt.24).
Tottelemattomuuden lapset, hengellisen isänsä hengessä ja
opastuksessa, ovat selvästikin hyvin uskonnollismielisiä ja tietävät
hengellisistä asioista todella paljon, toimien jumalisuuden ulkokuoren
katveessa. Tämä petollistakin petollisempi ulkoinen olemus ei ole ollenkaan
sitä, mitä se näyttää olevan. Sen selventää meille Jumalan Sanan todistus, kun
vain olemme valmiit ottamaan vastaan Sanan kokonaistodistuksen Pyhän Hengen
johdatuksessa!
Aikanaan lukemattomat ihmiset ovat kuulleet aitoa Jumalan
Sanan julistusta ja opetusta niin puhuttuna kuin kirjoitettunakin. Miksi kaikki
ei kuitenkaan ole johtanut aitoon kristilliseen yhteishenkeen ja keskinäiseen
rakkauteen? On olemassa valtava määrä uskovaisen nimellä kulkevia ihmisiä,
mutta riittääkö pelkkä tietäminen, kuuleminen ja lukeminen? Mitä sanotaan
pahimmasta vastustajastamme?
”Joku ehkä sanoo: ’Sinulla
on usko, ja minulla on teot’; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä
teoistani näytän sinulle uskon. Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet
oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää,
sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?” (Jaak.2).
Mainitsemiemme seikkojen johdosta emme todellisuudessa
poikkea riivaajien uskonnollisuudesta! Mitä luimme eilen voimattomuudesta?
”…hekumaa enemmän
kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät
sen voiman. Senkaltaisia karta. Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat
taloihin…” (2.Tim.3)
Vihamielisillä piireillä on kylläkin tietynlaista voimaa ja
kykyjä suorittaa ihmeiksi luokiteltavia asioita, mutta tämä ei ole se Voima,
josta me olemme riippuvaisia! Mikä on se tekijä, joka selvimmin erottaa nämä
voimat toisistaan? Yksi avainsana on ”tottelemattomuus”!
”Näin jokainen hyvä
puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä
puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis
tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra,
Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun
taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).
Ratkaisevaa ei siis ole se mitä luemme ja kuulemme ja
tiedämme, vaan mitä teemme käytännössä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti