Vieläkin odotamme!

”Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ’Väkivaltaa!’ ja sinä et auta? Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.” (Hab.1).

Kirjoitin viime kesänä sydämeni tuskassa otsikolla ”Kuinka kauan Herra?” Nyt tätä kirjoitusta on käynyt lukemassa suuri määrä ihmisiä, mikä paljastuu blogimme tilastosta. Tämä tilasto ei paljasta muuta kuin maan ja kävijämäärän, eli jokainen lukijakäynti pysyy salaisuutena.

Joudun jatkuvasti hämmästelemään sitä, kuinka jotkin asiat eivät unohdu vaikka kuinka tahtoisi toteuttaa Sanan kehotusta:

”Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.” (Jes.43).

En tietoisesti palauttele mieleeni menneisyyden pettymyksiä ja itkuja, vaan ne putkahtelevat esiin unissani kaikesta vastustelustani huolimatta! Ei siis ole kysymys itsesäälistä vaan suorastaan pohjattomasta kaipauksesta saada nähdä todellista muutosta ja katumusta jumalankansan keskellä! En ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa, vaan ne ovat kohdanneet useampaa matkatoveriamme kuin mitä olemme halukkaat uskomaan. Miksi sitten elämässämme ei toteudu näyttävämmin ja konkreettisemmin Sanan kehotus kaiken entisen unohtamisesta ja uudessa elämisestä? Onko kysymys vain alitajunnastamme, joka jatkuvasti palauttaa mieleemme entisiä, vai onko kaiken takana sittenkin hätä niistä ihmisistä, jotka aikanaan ovat heitelleet kiviä, mutta eivät näe mitään tarvetta niiden keräämiseen? Olemmeko typeriä yhä vielä odottaessamme väärintekijöiden ja suoranaisen valheen maailman valtaan joutuneiden lähimmäistemme heräämistä? Yhä vielä kaikuu kaiken keskellä:

”Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” (Ilm.21).

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm.22).

Kirjoitin viime kesänä purevista lampaista, jotka todellisuudessa eivät ole oikeita lampaita, vaan lammaspukuisia susia. Usein suurinta tuhoa lammaslaumassa eivät aiheuta varsinaiset sudet, vaan niiden sukua olevat villikoirat, jotka raatelevat niin montaa lammasta kuin vain ehtivät!

Mikä on masentavinta uskovaisen ihmisen elämässä, aivan mielenterveyden ammattilaistenkin mielestä? Kokea tulevansa torjutuksi ja väärin kohdelluksi uskon ja uskovaisten taholta, vastoin kaikkia hengellisyyden periaatteita! Tämän on tosin jo Herramme ennalta ilmoittanut ja kertonut, ettemme loukkaantuisi Häneen ja Hänen sallimukseensa, mutta ihmisen murhe on aina murhe, vaikka sille olisikin hyviä selityksiä! Meidän ei milloinkaan tule sotkea keskenään Jumalan hyvää tahtoa ja sallimusta! Kaiken väärän toiminnan yllä on aina jumalallinen tuomio, vaikka se kätkeytyykin usein tämän elämän ajaksi! Mihin perustuu kaiken pahan vaikutus ja voima?

”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.” (Joh.8).

Kunpa me todella käsittäisimme missä määrin Jumalamme vihaa valhetta ja sen vaikutuksia! En voi mitään sille että mielessäni yhdistyvät ”lampaiden” hampaat ja kaikki valheeseen ja valheen maailmaan liittyvä, suoranainen murhanhimo! Samat ajatukset olivat veljellämme Paavalillakin:

”Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.” (Gal.5).

Mielessäni elää yhä vielä toivo, että kipeät hampaanjäljet olemuksessani sittenkin ovat peräisin lampaiden erehdyksestä!