Älä kiroa, siunaa!

”Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.” (2.Moos.22:28, Apt.23:5).

Iloiset vauvauutiset ovat saaneet niin kirjoittajan kuin varmaankin koko kansan sydämet herkistymään ja ajattelemaan helliä asioita! Ottakaamme siis presidenttiperheemme aivan uudella tavalla esirukoustemme jatkuvaksi kohteeksi!

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2).

Meidän tulee tässäkin kohden ottaa vakavasti Sanan meihin kohdistamat odotukset, ei vain vakavina säädöksinä, vaan aivan omaksi eduksemme! Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että vaikutuksemme ei rajaudu ainoastaan vaalitilanteisiin? Rukouksillamme on paljon suurempi merkitys kuin mitä olemme tähän asti käsittäneet! Rukous on suuressa määrin asenne, oikea suhtautuminen toisiin ihmisiin, joiden puolesta meidän erikoisella tavalla tulee rukoilla! Poliitikot ja kansamme johtajat ovat hekin ihmisiä, jotka tarvitsevat rukouksiamme ehkä enemmän kuin jotkin kärsivät lähimmäisemme, koska he vaikuttavat koko maamme ja kansamme asioihin!

Olemme aina ajatelleet, että kun äänestämme, jälleen kerran tuoden julki odotuksemme, olemme sen jälkeen oikeutetut jopa vihamielisiin kannanottoihin ja haukkumiseen valintamme kohteiden suhteen! Uskovaisen ei tule mennä mukaan politiikkaan ilman selvää Jumalan johdatusta, mutta rukoilla aina voi tärkeiden asioiden puolesta. Meitä kehotetaan olemaan alamaisia esivallalle, riippumatta sen laadusta. Nyt monen mielessä on sanankohta:

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” (1.Joh.5).

Maailma on siis selvääkin selvemmin pahan vallassa, mutta me emme rukoilekaan sen puolesta, vaan ihmisten puolesta, että hekin meidän tavallamme vapautuisivat edes jossakin määrin pahan vallasta! Pankaamme erikoisella tavalla merkille kenelle veljemme Paavali kirjoittaa maailman jo tuolloin ollessa pahan vallassa!:

”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi.” (Room.13). (Room. = roomalaisille!).

Kirjoitettu on, mikä on kirjoitettu, vaikka se olisikin meille vaikea käsittää! Voimme olla itse mielestämme viisaita ja siinä ”viisaassa mielessämme” huokailla ja kiroilla kansamme ruhtinaita, jotka eivät kuitenkaan jää seuraavan ajatuksen ulkopuolelle!:

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.” (Room.12).

”Muistuta heitä olemaan hallituksille ja esivalloille alamaiset, kuuliaiset, kaikkiin hyviin tekoihin valmiit, etteivät ketään herjaa, eivät riitele, vaan ovat lempeitä ja osoittavat kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan. Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.” (Tiit.3).

Olemmeko unohtaneet mistä meidät on pelastettu siunaamaan, ei kiroamaan?!