Väkevät myrskyt!

”Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun. Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: ’Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton.’ Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela. ’Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.’” (Ps.50).

Tämä sanankohta tuo mieleeni usein lainaamamme ajatuksen Jumalan Sanasta:

”Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.” (Jes.30).

Jumala puhuu ja kutsuu vielä tässä päivässä, kertoen meille Totuuden niin niistä olosuhteista, joissa elämme, kuin meistä itsestämmekin. Hän on alusta loppuun asti sidottu Sanaansa ja antamiinsa lupauksiin, mutta odottaa meiltä vastavuoroisuutta ja Hänen tarjoamansa Tien hyväksymistä koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme! Se sisältää puhdistautumisen kaikesta maailmallisesta tuhovoimasta. Tällä tiellä emme voi rakastaa tätä maailmaa ja sen henkeä, mammonaa, joka on entistä selvemmin tämän maailman hallitsija.

”Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.”

Rakkaus maailmaan saa aina vain useamman huudahtamaan tämän äänekkäästi tai ainakin huokaamaan sisimmässään. Erilaiset luonnonilmiöt kuvaavat osuvasti kaikkea hengellisessäkin elämässä tapahtuvaa. Meidän Jumalamme ei ainoastaan suo siunauksia sateen, auringonpaisteen ja hyvin säiden muodossa, vaan ihmisen omien valintojen johdosta Hän joutuu esiintymään tavalla, johon tämä maailma ei ole valmistautunut ja mitä se pyrkii välttelemään:

 ”Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.”

Ihminen haluaisi kokea vain miellyttäviä ja ”siunauksellisia asioita” ottaen itselleen vapauksia, joiden avulla uskoo vapautuvansa kaikesta koettelevasta! Hän samanaikaisesti huokailee Jumalan puoleen ongelmiensa ratkaisemiseksi, mutta kun Tuli lähestyy häntä kuumuuden lisääntyessä, kaikuu kohta hätäinen huuto:

”Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä!”

Tämä Tuli on vain hyvää tarkoittava Voima, jonka tarkoitus on puhdistaa meidät kaikesta taivaalliseen kuulumattomasta painolastista.

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” (1.Piet.4).

Osallistun melko usein aivan sosiaalisista syistä eri seurakuntien järjestämiin tilaisuuksiin tavatakseni tuttuja, jotka suureksi osaksi ovat jonkinlaisia ”laitapuolen kulkijoita”. Yhteiset ruokailuhetket ovat todella virkistäviä ja rohkaisevia. En voi mitään sille tuntemukselle, etteivät nämä tilaisuudet juuri mitenkään eroa siitä linjauksesta, joka on tullut tutuksi menneitä vuosikymmeninä. Elämme julistuksen perusteella yhä vielä samoja aikoja, koska juuri kukaan ei puhu ajan vakavuudesta ja tulevista ja jo vallitsevista myrskyistä, joista emme selviä valmistautumattomina!