Ei ollut Pietari ensimmäinen eikä viimeinen jumalanlapsi,
jolle esitettiin kysymys: ”Rakastatko minua enemmän kuin nämä?” Tämä kysymys sisältää
varmastikin paljon enemmän kuin mitä inhimillinen mielemme kykenee käsittämään!
Nimenomaan tässä ajassa olemme tekemisissä aivan ainutlaatuisten olosuhteiden
kanssa. Kaikki on saavuttamassa kypsyytensä, niin hyvässä kuin pahassakin. ”Amorilaisten
syntivelka” on aivan selvästi täyttymässä, eikä enää ole mahdollista ottaa
kevyesti tehtäväämme Valon levittäjinä. Tuskin koskaan aikaisemmin on ollut
tarjolla niin monenlaisia inhimillisiä ”koreja”, astioita, joilla peittää
meissä sytytetty Valo!
”Mutta mikä hyvään
maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä
ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. Ei kukaan
joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee
sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.” (Luuk.8).
Mitä meiltä aivan erikoisesti kysytään rakkauttamme
testatessa, on vilpitön ja hyvä sydän, joka on istutettu ja juurrutettu Hyvään Maahan!
Kadotamme olemisemme merkityksen, jos sallimme johtaa itsemme minkälaisen
tahansa peitteen alle! Panen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni merkille sanat: ”Vuoteen alle!”
Kautta aikojen on pienillä lapsilla ollut mieliteko ryömiä
vuoteen alle leikkiensä varjolla. Onkohan aivan vääränlainen lapsenmielisyys
vallannut lukemattomien uskovaisten mielen, niin että saapuessamme paikalle
kuulemme kummallista kahinaa ja puhinaa mitä erilaisimpien sänkyjen alta! Sängynpeitot
heilahtelevat aivan selvästi ja olemme todistajina kaikenlaisille hurskaille
huudoille ja jopa lyhyille saarnanomaisille puheille, joista on vaikea saada
kokonaiskuvaa.
Mikä on saanut niin monet peittämään Valonsa tai ryömimään
sängyn alle?
”Jos teidän
keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun
tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai
ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia,
joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen
profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan
koettelee teitä tietääksensä…” (5.Moos.12).
Miten on mahdollista, että erilaisiin koettelemuksiin
joutuminen on niin vieras asia jumalanlapsille, että he säikähtävät
kohtuuttomasti erilaisissa tilanteissa, jotka aiheutuvat väärien profeettojen
ja opettajien ”voimakkaan julistuksen” vaikutuksesta? Ilman varsinaisia
ihmetekojakin joutuu moni ymmälle ilmeisten voimavaikutusten johdosta! Elämme todistettavasti
ajassa, jonka hedelmät tulevat esiin eräänä kauhistuttavana hetkenä joidenkin
todistuksessa:
”Moni sanoo minulle
sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta
voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan
teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden
on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan…” (Matt.7).
Nämä ihmeentekijät ovat tiedostamattamme vaikuttaneet
hengelliseen käytökseemme siinä määrin, että olemme alkaneet epäillä omaa
Valoamme ja ehkä omalla tavallamme ryömineet sängyn alle! Miksi Herramme on
aina kysynyt rakkaudestamme, vaikka muistamme vain Pietarin ja Herramme
keskustelun? Mitä sanoi Herra kolmeen eri kertaan Pietarin vakuutusten jälkeen?
Mikä oli merkittävintä tuolloin ja vielä nytkin:
”Ruoki minun karitsoitani.”
”Kaitse minun
lampaitani.”
”Ruoki minun
lampaitani.”
Voidaksemme oikealla tavalla pitää huolta Herran lampaista
ja karitsoista, on meidän todella rakastettava Herraa! Kuinka voisivat ”Herra,
Herra” huutajat ruokkia ja johdattaa Herran omia???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti