Taivaallisen kuva!

”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1.Kor.15).

Olisikohan nyt aika kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä meissä on tekeillä ja mikä on tavoite kohdallamme? Maallinen kuvamme on toki vielä nähtävissä, ennen kaikkea sen johdosta, että suurin vastustajamme koko ajan on asettamassa eteemme omaa kuvastintaan, josta heijastuva kuvamme pyrkii kaikin tavoin vastustamaan ja tekemään tyhjäksi meissä aloitetun työn. Millainen ristiriita inhimilliselle olemukselle! Olemme ajoittain täynnä riemua ja iloa voidessamme katsoa jumalalliseen peiliin ja sen meille tarjoamiin mahdollisuuksiin ja todelliseen kuvaamme, mutta näyttää siltä että loppuun asti pysymme aivan liian ailahtelevaisina erilaisten kuvien ja mielikuvien vaihdellessa silmissämme!

Me kylläkin tiedostamme samat asiat Paavalin kanssa, eikä ongelma olekaan itse julistuksessa ja itse totuuksissa, vaan niiden ymmärtämisessä ja totena pitämisessä!

”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”

Pääsemmeköhän koskaan tämän elämän aikana todella käsittämään, kuinka laajoilla kentillä ja alueilla kaikuu todellisen Evankeliumin julistuksen rinnalla ikiaikainen, todella hurskas ja kiehtova, ikään kuin ”rakkaudellinen” kuiskaus:

”Onko Jumala todella sanonut?”

Kaikki kehittyy ja kypsyy omalla tavallaan, siten myös tähän lauseeseen liittyvä ”paremman ymmärryksen” suova selittävä kysymys: ”Kyllä Jumala on todella sanonut niin, mutta mitähän Hän todella sillä tarkoittaa; ei kai Hän halua murehduttaa sinua?” Tämä pätee erikoisesti niinä hetkinä ja tilanteina, kun omatuntomme alkaa kolkuttaa ja Bileamin tavoin ja hänen hengessänsä etsimme meille sopivampaa ratkaisua. On selvästikin kysymys asioista joissa olemme saaneet päästä tietämään Jumalan tahdon, selvän mielipiteen, mutta emme mitenkään raaskisi luopua joistakin eduista ja mieleisistämme asioista! Näinä hetkinä karkotamme mielestämme taivaallisen kuvan ja sen edellyttämän, aivan tietyn suunnan, ja pyydämme neuvoa väärältä kuvastimelta.

Meitä todella vakavasti varoitetaan:

”Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!” (Juuda).

Miten säästyä kaikelta tältä niin hyvältä kuulostavalta, mutta kaikkien aikojen petoksen sisältävältä petosliitolta, jossa yhdistyvät Kainin kauneuteen perustuva jumalanpalvelus, Bileamin rahankiilto silmissä ja Kooran itsensä korottaminen ja asettuminen väärään asemaan seurakunnallisissa asioissa?

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa…” (Fil.4).

Jo vuoteella maatessani alkoivat mielessäni soida sanat: ”… joka on kaikkea ymmärrystä ylempi…” Vääränlainen murehtiminen johtaa helposti mainitsemallemme petoksen tielle, koska etsimme ratkaisuja ongelmiimme aivan väärältä taholta ja väärästä suunnasta.

Kaikinpuolisen menestymisemme avain tuodaan julki muutamalla sanalla:

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa…”

”…on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”