Kuluttava Tuli!

”Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun. Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa: ’Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton.’ Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela. ’Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.’” (Ps.50).

On todellakin tullut aika arvioida hengelliset asiat aivan uudella tavalla! Olemme kirjoittaneet siitä miten meidän tulee asennoitua Herraamme Jeesukseen Kristukseen, jonka tulemusta odotamme palavasti, ainakin puheidemme perusteella. Hän tuli inhimilliseen lihaan voidakseen tuoda meille, tässä lihassa langenneille, Uuden Toivon ja Uuden Elämän. Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme tehden pelkkää hyvää meidän parhaaksemme, mutta miten ihminen palkitsi omiensa luokse tulleen Herran? Jumalattoman vallan välityksellä Hänet ristiinnaulittiin pääsiäisjuhlan aikana, ristiinnaulitsemista vaativien kieltäytyessä menemästä maallisen hallinnon tiloihin, voidakseen ”puhtaina” osallistua pääsiäisateriaan! Ajatelkaamme sitä aivan uudesta näkökulmasta! Pääsiäisen Sanoman Täyttymys seisoi maallisen vallan tuomittavana vihatun maaherran edessä! Hänet kaiken vääryyden ja valheen perusteella tähän tilaan saattaneet pelkäsivät saastuvansa tuolle paikalle tulemisen perusteella! Olisiko mahdollista, että sama toistuu meidän kohdallamme tuomitessamme läheisiämme?

”Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko. Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta. Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: ’Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?’ He vastasivat ja sanoivat hänelle: ’Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi.’” (Joh.18).

Pilatuksen siis täytyi mennä ulos heidän luokseen saadaksensa tietää mihin näin vakavat syytökset perustuivat!

Mitä mielessäni liikkuu kaiken tämän lainaamamme pohjalta? Ihminen haluaa säilyä puhtaana ja saastuttamattomana aivan omaperäisten ajatuskuvioiden perusteella. Hän pyrkii luomaan jopa Herrastakin itselleen sopivan mielikuvan lainaamalla vain tarkoin valittuja sanankohtia puolustellakseen omaa hengellistä käytöstänsä! Mikä hätkähdyttää ihmistä lainauksessamme Psalmista 50?

”Jumala ilmestyy kirkkaudessa. Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa…”

Ihminen odottaa kaikesta maallistumisesta ja jumalankielteisyydestä huolimatta Jumalan puuttumista asioihin, etenkin oman turvallisuutensa takia. Siksi on annettu niin suuri merkitys Seimen Lapselle, jonka maallinen alku oli kätketty inhimilliselle mielelle käsittämättömään yksinkertaisuuteen. Tältä pohjalta on aivan liian helppo unohtaa tämän olleen vain yksi osa jumalallista Pelastussuunnitelmaa, joka perustuu pohjimmiltaan iankaikkisuuteen. Siksi yksi merkittävimmistä sanankohdista julistaa:

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” Hebr.13).

Hän oli kansansa kanssa jo Vanhan Testamentin puolella (1.Kor.10:4), ollen sama vielä Pilatuksen palatsissakin! Hän ei siis totisesti ole kuin jokin karamelliautomaatti, josta valitsemme mieleisiämme tuotteita, eikä myöskään mikään ”kamu”, jota taputtelemme olkapäälle elämämme parhaina hetkinä, mutta jota syytämme sitten kaikista vastoinkäymistämme, kääntäen lopulta selkämme Hänelle!

Tämän ajan henki on kova ja juuri tämä kovuus pakottaa meidätkin ilmestyksen kautta käsittämään Jumalamme todellisen olemuksen, johon sisältyy sellaistakin, mikä aikanaan saa koko ihmiskunnan kauhistumaan ja jokaisen polven notkistumaan, ei Seimen Lapsen edessä, vaan:

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil.2).