”Niin saatana meni
pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui
tuhkaläjään. Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: ’Vieläkö pysyt hurskaudessasi?
Kiroa Jumala ja kuole.’ Mutta hän vastasi hänelle: ’Sinä puhut niinkuin mikäkin
houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan
pahaakin?’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.” (Job.2).
Meitä siis koetellaan monin eri tavoin. Mikään ei ole niin
itsestään selvää kuin moni kuvittelee, välttyäkseen kaikenlaisilta
epämiellyttäviltä muutoksilta elämässään ja ympäristössään. Ihmisen tottumus
asioihin on vanhan sanonnan mukaisesti toinen luonto! Tämä elämä ja aika
sitovat meidät kaikenlaisiin vaihteluihin, joiden keskellä olemme voimattomia. Meidät
on kuitenkin kutsuttu Elämään, joka on pysynyt ja pysyy muuttumattomana ylitse
ajan rajankin.
”Ensimmäinen ihminen
oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen
oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on,
senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva,
niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon,
veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus
peri katoamattomuutta.” (1.Kor.15).
Tätä taivaallisen kuvaa muodostetaan meissä sisäisesti jo
tässä olomuodossamme, ja jos se on meissä todellisuutta, voidaan se havaita
ulkonaisestikin. Jokaiselle Sanaa tuntevalle on selvää, ettei ole kysymys
mistään ihmisen voimin toteutettavasta, vaan Pyhän Hengen työstä meissä! Sana tuli
Lihaksi ja asui meidän keskellämme silmin nähtävässä olotilassa, jotta meille
voitaisiin kirjaimellisesti havainnollistaa tämän ainutkertaisen Ilmestyksen,
Herramme Jeesuksen Kristuksen Elämän, jatkuvuus meidänkin saviastioissamme!
Nimenomaan se, että olemme vain saviastioita jumalallisen
Elämän tallentamiseksi palvelustehtäviä varten, tarkoittaa inhimilliselle
mielelle epämieluisia kokemuksia!
”…niin meissä on myös
oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri
voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”
Tärkeää tehtävää varten tarkoitetut ja valitut astiat on
pestävä, puhdistettava huolellisesti, jotta ne eivät antaisi omaa makuansa
sisältämälleen taivaalliselle ravinnolle! Tämä voi tapahtua hyvin monenlaisella
tavalla, aiheuttaen tuskallisiakin kokemuksia, joista Job on selvä, mutta usein
vältelty esimerkki. Inhimilliselle mielelle käsittämätöntä on se, että on
kysymys aivan erikoisella tavalla Jumalaa miellyttäneestä henkilöstä!
”Oletko pannut
merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän
on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” (Job.1).
Suurin vihamiehemme kuvaa selvästi sitä taistelua, jota
käydään hengellisessä maailmassa. Meidät pannaan merkille niin taivaallisissa
kuin vastustavissakin piireissä, mitä tulemme aivan liian harvoin ajatelleeksi!
”Saatana vastasi
Herralle ja sanoi: ’Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin
suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen
kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.’”
(Job.1).
Voisikohan olla niin, että me omalla ajattelullamme ja
asenteillamme olemme itse kutsumassa luoksemme kaikenlaisia välttelemiämme
tilanteita? Mahdollisesti käyttäydymme kuin eläisimme jo tuonpuoleisissa
sfääreissä, ja meitä täytyy muistuttaa maallisen elämämme todellisuudesta! Me elämme
vielä viimeiseen hengenvetoomme asti maailmassa, mutta emme silti ole
maailmasta, vaan meissä on alkanut Uuden Elämän luominen. On yhä vielä totta:
”Ei Jumalan valtakunta
tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi:
'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”
(Luuk.17).
Tämä Sisäinen Elämä ei voi olla tulematta näkyviin
ulkonaisestikin! Siksi olemme osallisia jatkuvaan prosessiin!
(Pyydän jälleen kerran
esirukousta puolestani. Matkustamista estävä sairauteni on omalla tavallaan
pahentunut ja masennus jo kolkuttelee ovellani! Kiitos rukouksistanne ja
muistamisestanne!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti