Kuinka vastavuoroinen onkaan meidän suhteemme Herraan
Jeesukseen Kristukseen! Tämä meidän on todella käsitettävä, ehkä aivan uudella
tavalla! Hän ei ole kuin jokin karamelliautomaatti, johon silloin tällöin
itsellemme sopivalla hetkellä, hätämme hetkellä, ujutamme nopean rukouksen avun
saamiseksi, ja sitten jatkamme elämäämme ilman minkäänlaista todellista
muutosta. Hän ei ole mikään jatke omalle olemuksellemme ja näkemyksillemme,
vaan Hän haluaa olla koko elämämme ja olemuksemme täyttävä tekijä, joka
hallitsee kaikkea meille ja meissä tapahtuvaa. Hän on kylläkin lähellämme
auttaaksensa meitä hätämme hetkellä, mutta Hän ei ole kuin palokunta tai
poliisi tai lääkäri, joita kylläkin tarvitsemme akuutissa tilanteessa, mutta
joista tiedämme vain sen, että valitsemalla oikean hätänumeron, paikalle saapuu
täysin tuntematon ihminen tai ryhmä, joka jää tapahtuman selvittyä meille
täysin vieraaksi.
Meidän on käsitettävä hengellinen hätänumerokin oikealla
tavalla:
”Ja avuksesi huuda
minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää
kunnioittaman minua.” (Ps.50:15).
Lähes aina tämän hätänumeron jakamisessa on vain numero 5015
ja korostus ajatukselle avuksi huutamisesta ja avun saamisesta, mutta jätetään
painottamasta jakeen loppuosaa, joka tekee asiasta vastavuoroisen! ”Ja sinun pitää kunnioittaman minua!”
Merkittävät ja ymmärrystä avaavat ovat myös seuraavat jakeet:
”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ’Mikä sinä
olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka
vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!”
Hätänumeron tietoineen ja inhimillisine selityksineen
voidaan katsoa päteväksi ja toimivaksi ensimmäisellä hädän hetkellä, jonka
jälkeen Auttava Taho on tullut ihmeellisen apunsa johdosta tuttuakin tutummaksi
ja saa kaiken sille kuuluvan kunnioituksen! On syntynyt aivan uudenlainen
tuttavuussuhde, joka on vertaansa vailla siinä määrin, että on muodostunut
oikeanlainen riippuvaisuussuhde, josta ei pääse eroon! On tapahtunut
suoranainen ihme, joka uudistaa koko ihmisen olemuksen ja ajattelun!
”Koska hän riippuu
minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee
minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen
hänen tykönänsä…”
Kuinka hengellistä ymmärrystä avaava onkaan lainauksemme
juuri tässä ajassa:
”Mutta jumalattomalle
Jumala sanoo: ’Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun
liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi
taakse!”
On jo kymmeniä vuosia siitä, kun ensimmäistä kertaa kuulin
ajatuksen, että teologian opiskelijaksi ei toivota uskovaisia ihmisiä! Tämä ei
päde vain teologiseen tiedekuntaan, vaan se näyttää olevan totta kaikkialla,
lähes jokaisessa uskonnollisessa yhteisössä! Miksi emme uskoisi tätä jo
pelkästään lainauksemme perusteella. Jumala itse toteaa nimenomaan
jumalattomille osoitetulla nuhteella Sanansa väärin selittämisen ja sen
pitämisen ”jumalattomissa suissa”. Milloin oikein pääsemme tiedostamaan yhden
merkittävimmistä jumalallisista vertauskuvista, joka jo Raamatun ensimmäisillä
lehdillä tuodaan silmiemme eteen? Kuka ja mikä oli ensimmäinen jumalaton
sananselittäjä ja väärin tulkitsija kaikesta ”hengellisestä viisaudestansa”
huolimatta, karismaattisuudestansa ja kirkollisuudestansa huolimatta?
”Onko Jumala todella
sanonut?”
Kyllä, Hän on todella sanonut ja tarkoittaa mitä Hänen
Sanansa sisältää! Hän Itse selittää Sanansa toteuttamalla Sen sopusoinnussa
kaiken muun kirjoitetun kanssa! Siksi sitoudumme Häneen ja Hänen sanaansa:
”Koska hän riippuu
minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee
minun nimeni.”
Kuinka paljon tärkeämpi onkaan Nimi kuin numero!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti