Tuntematon Jumala?

”Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.” (Apt.17).

Olemmeko taantuneet kristillisyydessä niin kauas taaksepäin, että tämä sanankohta koskettaa meitä aivan uudella tavalla? Kaikkialla voimme havaita mitä erilaisimpia ja erinäköisimpiä jumalanpalveluspaikkoja ja alttareita, jotka on varustettu usein nimityksillä, jotka viittaavat seurakuntaan, ja sana ”Jumala” näkyy vain jumalanpalveluksista kertovassa ilmoitustaulussa! Eikö kaikki tämä ole verrattavissa Paavalin havaintoon, joka sisäisellä innolla ja hallitulla kiivaudella toteaa:

”Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.”

Mikä voisi saada meidät ajattelemaan, että huolimatta lukemattomista palvonnanpaikoista ja – muodoista kaikkialla on ihmisiä, joille on tarpeen ilmoittaa, julistaa, mistä oikein on kysymys ns. jumalanpalveluksessa? Jouluna tuntuu kaikille olevan tuttu ”Joulunlapsi seimessä”, mutta kuinka moni todella käsittää, miksi pääsiäistä kaikesta huolimatta pidetään kuitenkin tärkeimpänä kristillisenä juhlana? Eiväthän ”Seimen Lapsi” ja ristinkuolema oikein sovi yhteen inhimillisessä ajattelussa, etenkin jos joulu ja pääsiäinen ovat ainoat juhlat, jolloin ihminen osallistuu kirkollisiin menoihin! Kuinka voisi ihminen välttää ajatusta ”tuntemattomasta Jumalasta”, jos kaikki näiden juhlien välillä oleva jää tuntemattomaksi ja lukemattomaksi?

Tämä maa kantaa päällään lukemattoman joukon ihmisiä, jotka ”tuntevat” vain jossakin määrin ja jonkinlaisen Uuden Testamentin Jumalan, joka jollakin ihmeellisellä tavalla oli myös Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka eli vain noin kolmekymmentä vuotta tämän maan päällä. Suureksi kysymysmerkiksi näyttää jäävän se, mitä tekemistä tällä kaikella voisi olla tämän vuosituhannen ihmisen kanssa, jolle media ja tiede tunkevat koko mielen ja olemuksen täyteen viimeisintä tietoutta ja viisautta, jotka tekevät Jumalasta entistä tuntemattomamman ja olemattomamman! Pimeyteen ja näkymättömyyteen tahdotaan aivan keskiaikaisella tavalla painaa koko pelastushistoria, joka on ihmiselle käsittämättömästi laajempi ja ikuisuuteen asti ulottuvampi:

”…niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.” (1.Piet.1).

Todellisuudessa ei Jumala ole tuntematon, mutta me olemme vieraita ja muukalaisia tämän maan päällä ja olemme totaalisen riippuvaisia Hänestä, jossa me elämme ja liikumme (Apt.17:28) vaikka pyrkisimme sen kieltämään! ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!” (Hebr.13:8). Ei mikään joulu eikä pääsiäinen voi rajoittaa Häntä, vain ihminen yrittää sitä!

”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.” (Hebr.11).

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” (1.Kor.10).

Raamattu ei siis todellakaan jätä meitä tietämättömiksi eikä Jumalaa tuntemattomaksi!