Tänä aamuna mieleeni on palautunut tilanteita menneestä elämästäni,
joka on sisältänyt suuren määrän sekä hyviä että pahoja tapahtumia. Yksi puoli
kaikessa on aivan ilmeinen: Aivan erikoislaatuinen Herran varjelus on ollut
kanssani, usein itseni sitä merkille panematta! Olen ryhtynyt useinkin
sellaisiin toimiin, joita tänään pidän suorastaan käsittämättöminä.
En enää suin surminkaan lähtisi kiertämään Keski-Eurooppaa
itse tehdyllä asuntoautolla, joka oli kahdeksanmetrinen ja kahdeksantonninen! Millainen
Jumalan varjelus olikaan kanssamme tuolla matkalla, joka kulki jopa 1800
metrisille vuorille Sveitsin puolella! Itävallassa Innsbruckin leirintäalueelle
saapuessamme pysähdyimme paikallisen leirintäalueen pihalla ylämäkeen, ja
yhtäkkiä auto alkoi jarruttamisesta huolimatta valua kohti toimistorakennusta. Kuin
ihmeen kautta sain auton pysähtymään! Jarruissa oli siis jonkinlaista vikaa vuoristomaisemissa
liikkuessamme!!! Jossakin vaiheessa vietimme vuorokauden moottoritien
levähdyspaikalla päästäksemme korjaamolle, joka teki jonkinlaisen tilapäisen
remontin etujarrulle, joka oli osittain juuttunut kiinni. Kuinka järkyttävää
näin jälkeenpäin ajatellen! Kun sitten viimein olimme takaisin kotimaassa,
jouduin katsastuksen takia jarruremonttiin, jossa todettiin jarrujen toimivan
vain toisessa etupyörässä! Kauhistuksen kanahäkki!
”Koska hän riippuu
minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee
minun nimeni.”
Mistä kaikesta onkaan Herra minut ja matkakumppanini
pelastanut! Me opimme kaikkein eniten juuri niistä asioista, joita pyrimme aina
välttelemään! Millaisen oppimäärän olenkaan joutunut kokemaan Jumalan armosta
ja sallimuksesta! Viimeisin tapaus oli pari viikkoa sitten. Kaupunkimme lävitse
kulkee valtaväylä, jolla on kova liikenne. Se on pakko ylittää keskustaan
pääsemiseksi ja olen aina ollut tietoinen sen vaaroista. Olin juuri tullut sen
varrella olevasta kaupasta, kun olin ylittämässä sitä pyöräni kanssa. Olin mielessäni
aivan varma turvallisesta ylittämisestä, kunhan vain yksi auto olisi tullut
vasemmalta, mäestä, ja toinen kääntynyt edestäni vasemmalle. Olin jo
polkaisemassa pyörän liikkeelle, kun auton jarrut vinkuvat ja vasemmalta tulee
hurjaa vauhtia kaksi autoa! Paikalla on viidenkympin rajoitus, mutta nämä autot
tulivat suurella ylinopeudella, muu ei ole mahdollista. Onneksi pyörässäni on
tehokas etujarru, joka sai minut pysähtymään jalkakäytävälle!
Tämä säikähdys oli niin suuri opetus vanhukselle, että hän kaiken
kaikkiaan ajaa nyt aivan toisenlaisella varovaisuudella, vaikka näkö onkin
kunnossa, ja parantunutkin edellisestä ajokorttia varten olleesta
lääkärintarkastuksesta. Me saatamme tehdä kaiken oikein, mutta elämme
yhteiskunnassa, jossa jo enemmistö näyttää viis veisaavan yhteisistä
pelisäännöistä!
Pari vuotta sitten samalla paikalla toiseen suuntaan
kulkiessani kaksi autoa pysähtyi keskikaistalle viittoillen ja kehottaen minua
ylittämään katu pyörälläni. Uskoin näitä merkkejä viimeisen kerran elämässäni,
sillä kuolema pyyhkäisi näiden autojen takaa pysähtymättä porhaltavan auton
melkein osuessa minuun, suojatiellä! Kaikesta olen oppinut olemaan epäkohtelias
kieltäytyen huomioimasta ystävällisimmätkin tienylityskehotukset!
Uskon siis itselläni olevan suojelusenkelin, jonka
varoituksiin en ole suhtautunut tarvittavalla vakavuudella!
”Hän huutaa minua
avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on
ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet
pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.”
Kuinka erilaista olisikaan elämämme, jos enemmän, aivan
tietoisesti, huutaisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen puoleen kaikissa
ongelmissamme! Kunniani ja maineeni on mennyttä monella tapaa kaikenlaisten
mainemurhien johdosta, mutta Herran antaman lupauksen mukaisesti tämäkin asia
tulee korjautumaan! Hän pitää huolen kunniastanikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti