Tiedämmekö mitä meissä on? Osa 2

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Onko Jumala Henkensä kautta voinut paljastaa meille itse kullekin, mitä Hän on meihin asettanut jumalallisessa viisaudessaan? Kuinka tärkeätä onkaan tietää aivan henkilökohtaisesti mitä meissä on jumalallista alkuperää, sillä kaikki hengellinen hyvä ei toki ole vain jossakin ulkopuolellamme tai tulevaisuudessa!

Mieleeni tulee ensimmäiseksi yhden leiviskän saanut palvelija, jolla oli hyvin vahingollinen kuva isännästään ja samalla omasta asemastaan tämän edessä. Häneltä ei odotettu ollenkaan sitä, mitä hän luuli, vaan hänen olisi tullut enemmän olla tietoinen siitä, kuinka hänen herransa ajatteli myös hänen parastaan ja etuaan.

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Mitä Jumala Henkensä kautta on meille ilmoittanut? Mitä Hänellä on ollut ja on mielessään koko ajan kun Hän ajattelee meitä? Mitä meidän tulisi ensisijaisesti ajatella erikoisesti tässä ajassa, jossa Herramme sellaisella tavalla halutaan kieltää ja tehdä olemattomaksi? Onko meidät muka jätetty oman onnemme nojaan, itsemme varaan?

”…mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat…”

Emme siis voi luottaa maallisiin aisteihimme kun on kysymys jumalallisista asioista, vaan lohtunamme tulee päivä päivältä olla enemmän näkymättömiin turvautuminen, sillä yhä vielä on tarpeellisessa määrin totta:

”Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Jumala valvoo yhä vielä Sanaansa toteuttaaksensa sen, ja on tekevä niin loppuun asti. Kaikki tuleva on paljastettu meille jumalallisesti katsoen sopivassa määrin, jotta joutuisimme elämään oikeanlaisessa toivossa ja odotuksessa, valvoen joka hetki.