Majoja etuoikeutetuille?

”Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden’. Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt.17).

Miten onkaan niin, että aina kun meillä on jollakin tavoin hyvä olla, meidän ajatuksiimme tunkee ajatus mitä erilaisimpien majojen rakentamisesta, ei niinkään itsellemme kuin tärkeille vierailijoille? Pietari aikanaan kysyy hämmennyksissään, itse hyvin epätietoisena, lupaa ja neuvoa Herralta. Mutta miten on meidän kohdallamme tässä ajassa, kun kohtaamme mitä erilaisimpia ”kirkastusvuorikokemuksia”?

Herran muoto muuttui opetuslasten läsnäolossa sellaisella tavalla, ettei sitä voinut olla huomioimatta. Mutta mikä valtasi opetuslasten mielen tuossa ajassa, mikä valtaa meidän mielemme tässä ajassa? Jotenkin tulee sellainen tunne, että Mooseksen ja Elian ilmestyminen omalla tavallaan sai suuremman vallan Pietarin mielessä. Tuskin hän tuossa hetkessä osasi oikealla tavalla yhdistää nämä vanhanajan edesmenneet jumalanmiehet profeetalliseen kehitykseen.

Juutalainen perinne on kautta aikojen odottanut Elian palaamista siinä määrin, että tietyissä juhlissa hänelle katetaan oma paikka juhlapöytään, mutta entä sitten Mooses?

Tämä kirkastusvuorikokemus oli määrätty tapahtuvaksi pelastushistoriassa, emmekä tämän elämän aikana ole kykeneviä käsittämään sitä lopullisesti. Mutta sillä on aivan selvä sanoma meidänkin ajallemme, joka tulee esiin sanoista:

”Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.”

Mooseksen ja Elian poistuttua Herramme tulee opetuslastensa luokse sanoen sanat, jotka mekin tässä ajassa haluamme kuulla useamminkin Hänen suustansa:

”Nouskaa, älkääkä peljätkö!”

Meille kuvattua tilannetta ei ollut tarkoitettu jatkuvaksi, vaan aivan yksittäiseksi. Pietari olisi aikanaan halunnut rakentaa paikalle jotakin pysyvää, tilanteen säilyttävää. Hän oli todellisuudessa hyvin hämmentynyt ja neuvoton, mutta hänen sanansa julkituovat hänestä hänen inhimillisen puolensa, joka äkillisessä tilanteessa näkee tärkeäksi jonkinlaisten majojen rakentamisen. Tämän hetken hallinta oli kuitenkin korkeammassa Kädessä, ja siten lopputulos on jotakin aivan muuta kuin mitä tänään voimme tarkkailla Israelissa ja kaikkialla muuallakin. Mooseksen ja Elian vierailulla oli oma jumalallinen tarkoituksensa, mutta sanoma meille kaikuu yhä vielä kirkkaana ja selvänä:

Katsokaa yksinomaan Herraamme Jeesukseen Kristukseen! Hänen palvelijansa tulevat ja menevät, eikä meidän ole tarkoitus nähdä vaivaa heidän muistomerkkiensä rakentamiseksi!

”Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.”