Jumalan ajatukset

Kuuntelen ja katselen monia ohjelmia ”viran puolesta”. Usein olen sitä mieltä, ettei joitakin tilaisuuksia pitäisi ollenkaan kutsua hartauksiksi tai hengellisiksi kokouksiksi. Miksi ajattelen näin, sillä lainaavathan puhujat ja esittäjät ainakin hengellisiä ajatuksia, jos ei jopa Raamattuakin? Mikä on vastoin omia käsityksiäni hengellisyydestä? Minun ei tarvinne lainata mitään sanankohtaa perusteluksi sille, ettei Sana ole tukena meidän sielunelämämme liikkeille ja tunteille, vaan meidän tehtävämme on antautua Sanan opettamaksi ja kuljettamaksi!

Mihin perustuu koko kristillisen elämän ja kirkkokunnallisuuden kirjo? Miksi maailmassa on joka vuosi aina vain enemmän erilaisia hengellisiä, tai paremminkin, uskonnollisia suuntia, jotka jokainen vetävät omaan suuntaansa?

”…että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme…” (Apt.17).

Jumalamme ei siis ole kaukana yhdestäkään meistä ja Hän haluaa meidän etsivän Häntä, mutta mistä ja miten etsisimme Häntä, koska Hän on salattu Jumala, jonka kanssa me ”leikimme kuuropiiloa” aivan kuten Eeva aikanaan Aatamin johdolla? Jumala kutsuu ihmistä, mutta tämä pakenee Häntä jopa Hänen kämmenellään, Hänen paratiisissaan! Jumala kutsuu ja etsii meitä, mutta ei rajattomasti eikä ikuisesti. Hänellä on tietyt etsikonajat, jolloin meidänkin on etsittävä Häntä. Se tapahtuu hapuillen ja horjuen, mutta se on edellytys Jumalan kohtaamiseksi!

”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan…” (Jes.65).

Israelin kansa ei oikeastaan koskaan kieltänyt Jumalan olemassaoloa, mutta se vaelsi omia teitään, itseään miellyttäviä hengellisyyksiä etsien. Kaikki ihmisen omat tiet ovat siis pahoja, koska ihmistä johdattavat hänen omat ajatuksensa, jotka eivät suinkaan ole Herramme ajatusten mukaisia, eivätkä johda yhteyteen Herran Hengen kanssa. Voimme mielivaltaisesti lainata Sanaa omien näkemystemme ja ajatustemme tueksi, mutta mitä se hyödyttää, jos lopputulos ei ole Sanan mukainen?

Mitä siis ajan takaa näillä sanoillani? Olen jo vuosia lukenut ranskankielistä Raamattua ja kuunnellut sitä luettuna, mutta vasta nyt olen tullut kieliopinnoissani siihen vaiheeseen, että olen pakottanut itseni seuraamaan ranskalaisia dokumentteja, joihin on saatavissa ranskankielinen tekstitys. Samalla tavalla opin aikanaan muutkin kielet. Kaikessa tärkeintä on, vaikka ymmärtäisi vain osan, syventyä kielen henkeen ja ilmapiiriin, unohtaen kaiken muun. On aivan turhaa tavoitella yksittäisiä ajatuksia ja sanoja, vaan tulee keskittyä koko tarmollaan kielen henkeen ja sointiin. Jos takertuu yksittäisiin sanoihin, kyllästyy todella pian, mutta kun kuvittelee olevansa kyseissä maassa ja ilmapiirissä, painuu oikeanlainen ymmärrys vähitellen omaan olemukseen. Ilman tätä antautumista ei saavuta mitään merkittävää.

Nämä ajatukset saivat minut näkemään hengellisetkin tavoitteet aivan uudella tavalla. Meidän on hylättävä omat ajatuksemme omalle alueelleen, jos haluamme tavoittaa jotakin hengellistä hyvää. Jos omat ajatuksemme ovat koko ajan pinnalla, selittävät ne meille Jumalan Sanankin inhimillisen viisauden mukaan. On siis ehdottoman tärkeätä antautua Jumalan Hengen johdatettavaksi jumalallisiin näkemyksiin ja ajatuksiin.

”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!”

Kysymys ei siis ollenkaan ole siitä, mitä me etsimme, vaan KETÄ me etsimme!