Hän riittää!

”Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.” (Matt.17).

Opetuslasten kokemus oli todella ainutlaatuinen siinä määrin, että heidän sisimpänsä paloi kertoakseen siitä ensi tilassa jokaiselle. Mutta Herramme näki asian sellaisella tavalla, että kielsi heitä kertomasta siitä kenellekään ennen kuolleista nousemistaan.

Mooses ja Elia olivat suurimmat profeetat kansan historiassa, ja nyt he saivat tällä vuorella nähdä profeetallisen toimintansa toteutumisen. Ajattele, Mooseskin vihdoin Luvatussa Maassa! Mutta nyt muutettiin oppineidenkin luoma arvojärjestys sellaisella tavalla, että tästä tapauksesta todistaminen ja kertominen uskonnollisen maailman edessä merkitsi suurta vaaraa Kaikkivaltiaan sanojen perusteella:

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa Häntä.”

Oli astuttu aivan uuteen hengelliseen maailmaan ja järjestykseen! Kaikella menneellä oli toki oma merkityksensä, mutta nyt toteutuivat vertauskuvat ja ennustukset sellaisella tavalla, että tuolloin olisi monikin voinut kehottaa kuulijoitaan unohtamaan se maailma, jonka he olivat tottuneet näkemään! Ilman että tuon ajan oppinut uskonnollinen maailma olisi sitä käsittänyt, oli Mooses enää vain varjo entisestään. Hän oli ollut vain jonkun kaltainen, mutta ei itse asioiden olemus! Nyt Hän oli todistamassa kaiken täyttymystä tässä vaatimattoman oloisessa Ihmisen Pojassa, jonka kirkkaus näytettiin valituille todistajille.

Kirjanoppinut maailma sai nyt ylösnousemuksen jälkeen kuulla tästä tapahtumasta, loukkaantuen tietysti sydänjuuriaan myöten Mooseksen ja heidän itsensäkin tähden. He eivät voineet uskoa Jumalan itsensä sanoneen jotakin sellaista kuin:

”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa Häntä.”

Heidän käsitystensä mukaan Jumalalla ei voinut olla Ihmisen Poikaa, vaikka kaikki heidän tietämyksensä puhui sen puolesta, että Messiaan täytyi olla jumalallinen. He odottivat jotakin aivan muuta kuin mitä saivat nähdä. He odottivat itsensä kaltaista, korkea-arvoista persoonaa, joka selvästi odotti ansaitsemaansa kunnioitusta ja arvostusta, saapuen juuri heidän luoksensa! Sellaista julistajaa he olisivat valmiit kuuntelemaan!

Mitä me odotamme tässä nimenomaisessa, viimeisessä ajassa? Mitkä ovat meidän kriteerimme hengellisen elämän suhteen?

”Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.”