Vain yksi tie!

”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan…” (Jes.65).

Tästä sanankohdasta voisimme puhua ja kirjoittaa kuukausikaupalla, jos ei vuosiakin. Sen pohjalta voisi laatia kokonaisen kirjaston, emmekä sittenkään voisi ammentaa sitä tyhjiin!

Tulee mieleeni eräs vanha adventtikirkon saarnamies, joka jotakin lukua seurakunnassa tutkittua toteaa: ”Nyt olemme varmastikin sanoneet tästä luvusta kaiken mitä siitä voi sanoa!” Tältä pohjalta voimme ymmärtää melko laajasti eri hengellisten piirien asenteen, joka on ikään kuin lyönyt lukkoon tietynlaiset käsitykset Jumalasta ja Hänen Sanastaan. Tulee mieleeni myös eräs messiaaninen juutalaisrabbi, joka viimeisimmässä puheessaan pahoitteli sitä, kun kristillinen maailma niin antaumuksellisesti lukee Paavalin kirjeitä, sen sijaan että laittaisi pääpainon Herramme Jeesuksen omille sanoille! Mutta eivätkö kaikki Uutta Testamenttia kirjoittaneet tehneet sen suoranaisessa Herran Oman Hengen voimassa ja valossa?

Tässä ajassa ei ole ongelmia uskovaisena olemisessa, mutta ongelmat alkavat heti kun selvästi ja konkreettisesti alamme elää Elävän ja Todellisen Jumalan yhteydessä! En kai koskaan voi liiaksi korostaa sitä ajatusta, mikä tulee esiin lainaamassamme sanankohdassa:

”Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen!”

Meitä ei siis koskaan ole kutsuttu johonkin uskonnollisuuden harjoittamiseen tai mitä erilaisimpiin muotomenoihin, vaan kutsun esittäjä on yhä vielä sama Luojamme ja Jumalamme, joka paratiisin puiden keskellä kutsui rakkauden kutsulla luotuaan! Ihminen itse aikaansai kaikki ongelmat ja murheet omalla järkeilyllään, joka väärässä paikassa johti vääriin ratkaisuihin. Saman näkee Herramme tässäkin ajassa:

”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan…”

Omat ajatukset eivät ole hyviä Herramme edessä nimenomaan ihmisen mielen rakenteen johdosta. Niin monta kuin on mieltä, on tietäkin!

”Silloin he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu. Ja minä iloitsen heistä, siitä että teen heille hyvää; minä istutan heidät tähän maahan uskollisesti, kaikesta sydämestäni ja kaikesta sielustani.” (Jer.32).

Ihminen ei luonnostaan tunne kuin vain oman tahtonsa ja halunsa tien, jota hän aina on ollut valmis seuraamaan, hengellisyyden koristamana. Ja koska jokaisella ovat omat näkemyksensä, kulkevat ihmiset tuhansia teitä mitä erilaisimpiin hengellisiin suuntiin!

Siksi on tärkein asia meidän elämässämme tässä ajassa:

”Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin…”